Erittäin lyhyesti: Mestariohjaaja Nicholas Rayn On dangerous ground`issa Robert Ryan heittää taas mestariroolin. Fritz Langin Clash by night`issa (mestarisrooli sekin) hän esittää kokovartalokyynikko filminnäyttäjää joka ei muuttunut miksikään, yritti kylläkin. (Äijä teki myös rooleja joissa äijä ei edes yritä. Yleensä nekin hyvin.) Tässä muutosta tapahtuu.
Ryan esittää elokuvan ensimmäisen puoli tuntia hullun väkivaltaista poliisia, joka lähtee, lähetetään Amerikan lumivuoriseuduille viilentymään.
Elokuva ei ole liian kaksijakoinen, ja Ryan hallitsee hyvin nämä tunnerekisterin ääripäät. Rauhallisempi `raivoaminen` maalaismaisemissakin (pitäähän sielläkin tietenkin pahuutta ja pahiksia olla) sujuu häneltä loistavasti. Sillä siellä hän ihastuu, rakastuu sokeaan naiseen (Ida Lupino). Ja viileä valkolumipesu alkaa irroittamaan likaa ja tasoittamaan särmiä. Pyykki pehmeentyy.
Juonessa ehkä vähän liikaa asetelmallisuutta, kliseisyyttäkin (kaupungissa sekä maaseudulla) jopa, mutta noirithan ovat useasti kliseekimppuja, niiden pitää ollakin, taidokkaasti tehtyjä, psykologisia kliseekimppuja. Yllättävän monet noirit ovat tällaisia. Ja Pettävällä pohjalla on niistä parhaimmistoa.
Jälleen vähän dialogiherkkua: "Tell me, how is it to be a cop?" "You get so you don`t trust anybody." "You are lucky. You don't`t have to trust anyone. I have to trust everybody."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti