Blue Dahlia (Usa-46)

Raymond Chandlerin kuulemma kännissä (käsi)kirjoittama Blue Dahlia on film noirien ylempää kermaa, ei aivan korkeinta kermaa, mutta lähellä lilluu. Ja todistaneeko tarina sen, että kännissäkin voi täyttä taidetta syntyä..

.."I`ll buy you a drink some rainy night."  "It`s raining now." Alan Laddin esittämä sotilas saapuu sotatantereelta pienen baarivierailun jälkeen kotiinsa huomatakseen siellä olevat suurisuuntaiset bileet ja huomatakseen varsinkin vaimonsa uskottomuuden. Kun vielä selviää että bile-känni-jopa-alkoholistivaimo on rattijuoppoilullaan aiheuttanut heidän pienen poikansa kuoleman, lähtee Ladd lätkimään sateeseen..

Ja lähtee, noirin nopeutettujen lainalaisuuksien siivittämänä, melkein heti salaperäisen vaaleaverikön (Veronica Lake) kelkkaan, eli autoon, ja tarinan kyytiin nousee myös aviomiestä, puoli ja kokogangstereita ja poliiseja. Sillä sotamies oli jättänyt aseensa asuntoonsa (siis entiseen asuntoonsa) ja kohta myös kokonaan entisen vaimonsa, sillä siivooja, ja kohta `kaikki` muutkin, löytävät vaimon murhattuna. Ja sitten tietenkin alkaa hyvin film noir-mainen "En se minä ollut!"-kujanjuoksu ja todisteluketju.Ja tämä varjoisien kujien juoksu ja ketju on lähes mestarillista siksakkia ja ruutuhyppelyä. Lisää mutkia ja k(i)erroksia tarinaan tuo William Bendixin raivokkaan hyvin esiintuoma sotakaveri/ ykkösepäilty, jolla on sotarautaa päässä, ja päässä päänsärkyjä. Varsinkin silloin kun baarit, naapurit ja yökerhot soittavat `monkey musicia.`
Blue Dahlia on yökerho, jossa kaikenlaista tapahtuu, mutta ei se ihan mainonnan arvoinen keskuspaikka ole, kukka kylläkin `näyttelee` vahvaa osaa..

Yökerhoja, merenrantabaareja, tunkkaisia hotelleja ("Lakanat vaihdetaan joka päivä."  "Entä kuinka usein vaihdetaan luteet?"), valenimiä ("Johnny`s quite nice name too."  "But Jimmy didn`t have the police after him.")

Alan Ladd ehkä pikkuisen alivaihteella, ja ehkä Lakekin, mutta hänen hahmoonsa tällainen raukea lipuminen kuuluukin. Oivallista noiria. Oivaa noiria.

 Loppuun vähän noir-lakoniaa: "You live in San Francisco?" "Yeah, when I`m there."


P.S. Tuntuu että meikäläiselle näissä noireissa kovinta kamaa on juuri nämä pisteliäät sanailut varjoissa, toiminnallisempien kohtien välissä ja varsinkin silloin kun ne sanotaan niiden aikana. Kovin noir tältä alueelta, ja muutenkin on Jacques Tourneaurin Out of the Past. Siinä Robert "Baby, I don't`care" Mitchum lausuu juuri tuon lauseen. Ja tuo lause sopii moniin muihinkin Mitchumin elokuviin, ehkä persoonaankin..