Ei ne kaikki noirit nappaa. Mestari-noiristin Robert Siodmakin ohjaama Cry of the City kärsii jähmeästä aloituksesta, ehkä myöskin vähän Richard Conten jähmeästä näyttelemisestä (se tosin tuo lisää tehoja hänen hiljaiseen, niljaiseen hahmoonsa) sekä myöskin Victor Maturen yhtälailla jähmeähköstä hahmosta, mutta häntä tosin taas näytetään liian vähän, hänen hiljaisen jyräävä poliisihahmonsa olisi luultavasti saanut lisää voimaa ja kerroksia pitemmällä kaavalla.
Conten esittämä, haavoittunut rikollinen karkaa vankisairaalasta (tätä ennen on tosin puoli tuntia tylsistelty) ja hänen jahtiporukkansa päänä on Victor Maturen esittämä poliisi. Nämä `kaverukset` ovat kummatkin kotoisin samoilta seuduilta, italialaiskortteleista. Tämä teema on tuotu jokseenkin hyvin elokuvassa esiin, se nilkuttaa ensimmäistä puolituntistakin jollain lailla ja `vauhdilla` eteenpäin.
Kuten sanottua, Conten perusjähmeä (papattaminen,) näytteleminen vähän rassasi (hyvin kirjoitettu, mutta vähän liian lattea kusipääkuvaus, robottimainen). Maturen karisma kukkii komeammin. (Maturen karisma on kuin Stallonen parhaimmillaan.) Älyttömyyksiäkin löytyy (vankisairaalan `sellin` rautaoven saa auki lusikalla!), mutta näppärähkö noir, ei enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti