"That`s not the way to win" "Is there a way to win?" "There`s a way to lose more slowly."
Eipä tuota paremmin voi noir-elokuvien maailmaa kiteyttää. Ja kyseessähän onkin ehkä paras noir- leffa, Jacques Tourneaurin ohjaama Out of the past, eli suomeksi nerokkaan noirisesti nimetty Varjot menneisyydestä. Sitähän noir on, valojen ja varjojen leikkiä ja menneisyys painaa. Samoin tulevaisuus. Lisäksi teos on Robert Mitchumin paras noir, ehkä elokuvakin.
Mitchum esittää entistä etsivää joka on `paennut` pienelle paikkakunnalle huoltoaseman pitäjäksi. Nainenkin on löytynyt, elo suht auvoisaa, mukavan hiljaista ja hidasta, kalastamassakin käydään. Mutta menneisyys tietenkin varjostaa, ja totta kai saavuttaa paikan ja miehen..
Ja mies joutuu taas gangsteripomon (Kirk Douglas) tehtävänannon alaiseksi, `hyvän ja pahan naisen` pyöritykseen, törmää erilaisiin puoli ja kokogangstereihin. Mukana on valtion verojen maksamattomuutta sekä niistä selviämisyrityksiä erilaisten tahojen että erisuuruisien rahasummien avulla. Ja tietenkin yrityksiä selvitä niistäkin. Ja tähän noir-soppaan Mitchumin hahmo enemmän ja vähemmän innostuneesti joutuu ja työntyy mukaan. Naisten kohdalla innostuneisuutta tietenkin löytyy, välillä liikaakin, mutta välillä vähemmänkin. Sillä huijauksia, irtiottoja ja puolenvaihtoja- takaisinpaluita tapahtuu. Pakotettuja, sellaisiksi naamioituja tai ihan harkittuja.
Juonta on sanottu välillä enemmän tai vähemmän sekavaksi, mutta myös mestariteokseksi, mutta itse pidän tätä melkoisen selvänä, selväjuonisena tapauksena ja ehdottomasti mestariteoksena. Mitchumin hitaan jyräävä eteneminen, näytteleminen on aivan loistavaa, juuri täydellisesti tähän sopivaa. Mestarimiehen työtä. Ja hänen hitaan matalasti muriseva äänensä ja varsinkin voiceoverinsa täydellistää tämän. Mitchum peittoaa Kirk Douglasin, ja hyvien ja pahojen naisten esittäjien Jane Greerin, Rhonda Flemingin Ja Victoria Hustonin, vaikka hekin ovat rooleissaan loistavia. Loistava on myös Dickie Moore huoltoaseman kuuromykkänä apupoikana. Hänen roolinsa on elokuvassa melkoisen tärkeä.
Noireja on tullut katsottua jonkinmoinen määrä, ja tämä taitaa olla se `kirjallisesti` kovin eli dialogia on paljon ja se jyrää!: "I don`t want to die." "Neither do I, baby, but if I have to, I`m going to die last." / Mitchum Douglasille: "I sell gasoline. I make a small profit. With that I buy groceries. The grocer makes a profit. We call it earning a living. You may have heard of it somewhere." / Douglas Mitchumille: "My feelings? About ten years ago, I hid them somewhere and haven`t been able to find them." / Ja vielä pari: "She can`t be all bad. No one is." "Well, she comes the closest." / "I`m taller than Napoleon." "You are prettier too." / "You are like a leaf that the wind blows from one gutter to another." / "I often wondered what happened to him. Then one day I'm breezing through here, and there's his name up on a sign." "It's a small world." "Yeah. Or a big sign." / "Did you miss me?" "No more than I would my eyes."
P.S. Varsinainen takaumanoir on muuten Robert Siodmakin Killers. Suurin osa takaumaa. Mutta huomattavasti `Menneisyyttä` heikompi, hyvä kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti