Taiteen tuntematon monipuolisuusmies Sidney Peterson oli varsinkin avantgarde/dokumentti- elokuvaohjaaja (Disneylläkin vilahti) oli myös kirjailija, kuvanveistäjä, taidemaalari, mutta elokuva vei `voiton.`
Hassutteleva taidevakavointi, vakava taidehassuttelu. Lyhytelokuva The Cage kertoo taiteilijasta, `taiteilijan silmästä`. Konkreettisemmin juuri `silmästä`, sillä elokuvan eräänlaisena päänäyttelijänä on askarreltu silmämuna, joka alkaa tutkimaan maalattavaa mallia ja taiteilijan huonetta ensin taitelijan kädestä käsin ja siitä karaten ensin huoneessa ja sitten kaupungilla pyörien ja leijuen.
Elokuvan nimeksi voisi laittaa juurikin tuon The Eye, sillä se tutkii, kulkee (, kuuntelee?), näkee kaikenlaista, mutta rekisteröikö se ne? Siihen taas saattaisi viitata tuo Cage. Sillä kun silmämuna karkaa, niin kohta taiteilijalla on päässään lemmikkilintuhäkki. Häkki, jossa vähän aikaisemmin oli ollut patsaan pää. Ja hän lähtee myös kaupungille, häkki päässään.. (Patsaat ovat avantgarde-elokuvan perustavaraa, sekä hyvässä että pahassa.) Onnistunutta avantgarde-hassuttelua on kohtaus jossa taitelija ottaa pensselillä paletin päältä ketsuppia paahtoleivälle sekä tavaroita kadottava siivousmoppi.
Elokuva on avantgarden, slapstickin, trashin, vakavan ja hauskan omituinen, mutta onnistunut sekoitus. Slapstickiä on nopeutetut kilpakävelijäkävelyt pitkin kaupunkia, trashia suttuisen irvistelevät näyttelijäsuoritukset. Nämä nopeutetut kaupunkikävelyt ovat kuitenkin avantgardistisen elokuvan (sekä slapstickin varsinkin) kulunutta kamaa jo (ja varsinkin) tuolloin, varsinkin kun niitä korostetaan avantgarde-elokuvan vielä kuluneemmalla kuviolla; "vastaan""tulijat" kävelevät hidastettuina taaksepäin.. (Alaspäin filmillä käännetty ja taaksepäin pyörivä karuselli tosin taas on melkoisen kiva idea ja toteutus.)
Mutta kun elokuva on muuten niin eteen, taakse tai johonkinpäin pyörivä, ei vain määrättyyn suuntaan, niin taiteen jokasuuntaisuus tulee siinä onnistuneella tavalla esiin. Samoin kuin taiteentekemisen ja katsomisen vaikeus. Tyhjän taulun, tyhjän paperin, tyhjän taiteen tuska..
Tähän Peterson viitannee seuraavassa lyhärissään, The Petrified dog, jossa taiteilija on pystyttänyt puistoon taulusta pelkät raamit telineeseen ja sutii pensselillä ilmaan. (`Taulun` taideaukon läpii näkyy kauempana kasvavia puita.) Yksi puistokulkija tuleekin neuvomaan taiteilijaa, mitä kannattaa korjata, mitä jättää, miten maalata... Aivan oivallinen idea ja toteutus, mutta muu elokuva ei ole valitettavsti samaa tasoa. Nämä kohtaukset olisivatkin sopineet Cageen paremmin. Kruunanneet sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti