Picture Snatcher on ensimmäisiä `kaikki keinot ja aiheet sallittuja`-toimittajakuvauselokuvia. Elokuva on vauhdikas komedia(!), ja itselleni juuri tämä vastapari, ilkeä aihe ja komediallisuus ei oikein auennut eikä auttanut elokuvaan tutustumisessa, ja varsinkaan siitä pitämisessä. Eli en pitänyt, vaikka ilkeän iloluonteista karismaa koko elokuvan ajan hohkannut James Cagney onkin oudossa osassaan, oudossa elokuvassa omalla tavallaan hyvä.
Cagneyn esittämä gangsterivilpertti pääsee vankilasta ja uhkuu iloa, samoin vankilan henkilökunta. Mutta nämä vastapuolet eivät tällä kertaa iloitsekaan siitä että vihdoinkin pääsin vankilasta/ vihdoinkin tuosta tyypistä päästiin eroon. Ainakin vähäksi aikaa. Vaan portilla lempeästi jopa sydämellisesti kätellään ja vartijat kiittävät gangsteriveijaria hyvästä käytöksestä. Ja gangsterimmekin lupaa pysyä kaidalla tiellä. Ja tällä kertaa myös pysyykin, ja ilmoittaa gangsterikavereillekin saman ja jättää heidät.
Tai, no pysyy ja pysyy ja jättää ja jättää, sillä hemmomme on saanut päähänsä alkaa toimittajaksi, ja varsinkin valokuvatoimittajaksi. Ja näin hän myös tekee. Hän menee töihin pahamaineiseen saastajournalismilehteen, ja ylittää lehden kaikki entiset saastakertoimet, esim tämä naureskeleva sika ottaa salaa valokuvan sähkötuolissa istuvasta naisesta!! Ja kaikki nämä hän tosiaan tekee hymy huulillaan!!?? Naistenmieheksikin häntä elokuvassa ja monissa arvosteluissakin tituleerataan, mutta sitä viimeistä vaihdetta näissä naishommissa eivät naiset, hän itse, katsojat pääse koskaan näkemään, koska hän jättää heidät aina viimeistään sängylle, lähtien räkänauraen ulos. Ihan käsittämätön kaveri! Ja täysin omituinen elokuva! (Negatiivisessa mielessä, en oikein osaa repiä huumoria tällaisista. Useissa arvosteluissa tätä kutsutaan oikein komediaklassikoksi, minulle päinvastaista. Jos jotain `hyvää` pitää kaivaa, niin Cagneyssä on tietty hänessä `asuvaa` ilkeän-hauskan miehen karismaa. Mutta ei nyt jaksa oikein tosiaan tällaista..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti