Perheen äiti on talon kellarissa kahleissa vangittuna vampyyrina. Koko perhe ei tästä tiedä, luulevat hänen kokonaan kuolleen. Jälkikasvu varsinkin. Äiti siis raivoaa vampyyrina kellarikahleissa (leffan paras idea ja toteutus) ja kahleiden lisäksi häntä pidetään aisoissa ruoskin.
Perheen poika saa äidiltään `vahinkopureman` ja alkaa vastaavasti puremaan kaikkia, tältä näyttää: perheenjäseniä, sukulaisia, tuttuja ja vieraita. Tässä tämä elokuva, ja luulis tuon puremasuman ansiosta että kyseessä on vauhdikaskin sellainen, mutta mitä vielä, saamme seurata laahaavaa hikoilevan viiksivampyyrin `menoa`, ja muuta laiskaa jännitystä, tahmeaa toimintaa mutta varsinkin saamme seurata muuta laahausta kilpakosintoineen (jopa vampyyrihäineen!), turruttavine dialogeineen ja alavireisine tunnelmointeineen...
Tämä filippiiniläinen `tunnelmavampyrointi` sisältää myöskin melkoisen vähän roska tai campmenoa (jos yleistä laahaavuutta ja kauhupuutetta ei sellaisiksi laske), no jotain sentään: vampyyrinpurenta estetään helposti, nopeasti ja yksinkertaisesti vain laittamalla käsi hänen suunsa eteen, vampyyri osallistuu nyrkkitappeluunkin (ja häviää), ja vaikka äitivampyyri on jo pitkään kellarissa huutanut hampaat ulos suustansa, niin koko kotiväki ei ole muka koskaan ennen tätä mesoamista kuullut, lisäksi taidetaan yleisesti auringossakin vähän vampiroida ja vampyyri kauhistelee/ihailee kulmahampaitaan peilistä. Eihän vampyyrin pitänyt peilistä näkyä. (Vai oliko se niin, että tavalliset tallaajat eivät häntä siinä näe ja vampyyrit näkevät. En muista, tai tiedä... En jaksa nyt tarkistaa...) (Tästä elokuvastahan muodostuu tylsyydessään (tyhmyydessään, typeryydessään) jo klassikko.) (Itse asiassa toisella katselukerralla jo vähän hymhtelin näille jutuille. Mistä sitä tietää, jos parin vuoden päästä, parinkymmenen katselukerran jälkeen syntyy, kumpuaa jo huutonaurua. :-D) Mutta anyway, tämä elokuva on täysi tylsistely. (Ainakin tosiaan vielä.) Tai eihän se lähellekään mikään täysi ole, heh.. vaan vajaa. Siitä kun puuttuvat tosiaan se kauhu ja se tunnelmakin lähes tyystin. Roskakuorrutusta ripaus.
P.S. Nimensä puolesta voi ehkä sekoittaa vuoden -58 Hammeriaaniseen Blood of The Vampireen, mutta ei kyllä muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti