"Home is where you come when you run out of places" Jo aikoinaan kotiseudullaan kyynistynyt (ja myöhemmin maailmalla tämäntyylistä meikkiä ja maskaraa tullut paksu kerros lisää) nainen (Barbara Stanwyck) palaa syntymäkaupunkiinsa,kalifornialaiseen kalastajakaupunkiin. Paikan `Pääkalamies` (Paul Douglas), hyväsydäminen ja hyväuskoinen mies rakastuu häneen ja naimisiinkin mennään, lapsikin syntyy. Koko ajan mukana roikkuu kuitenkin paikkakunnan elokuvateatterin projektorimies (Robert Ryan), syntykyynikko, naisenkaipuussaan ('vaimo` jatkuvalla burleskikiertueella pitkin maata ja mannerta) kärvistelevä hahmo. Nainen ja projektorihuonemies tietenkin pitkien salaisten, syyllistävien, soimaavien soidinmenojen jälkeen tietenkin kiihkeästi rakastuvat, mutta vielä pitäisi sopia asia aviomiehen ja lapsen kanssa..
Tämä Fritz Langin ohjaama elokuva keskittyy ehkä vähän liikaa tähän tarinaan, mutta pääosa-näyttelijänelikon esiintyminen on niin mestarillista, että ei se oikeastaan haittaa yhtään: Stanwyck hoitaa tällaisen roolin vaikka unessa (tässä täydessä terässä), Marilyn Monroe esittää loistavasti nuorta iloluontoista, mutta kaukokaipuista naista. Parhaat ovat kuitenkin Paul Douglas jonka näytteleminen nousee uusille, koville kierroksille ("Don`t call me Jeremiah!" "Animals!") suhteen selvittyä ja Robert Ryan joka tässä tästä porukasta on mestarillisista mestarillisin. Kun hän laittaa ja heittää viimeiset epätoivoiset rakkaudenrippeensä, mutta myös valitettavasti tietenkin kaiken kyynisyytensä tähän hänen viimeiseen rakkausyritykseensä on suoritus todella aito ja uskottava.
Jämäkkä teos.
P.S. Elokuvan alussa mukana jonkin verran ihan aitoa kalastusalus-kalatehdastoimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti