maanantai 2. toukokuuta 2016

Where the sidewalk ends (Usa-50)

Tehtiinpä niitä filmejä poliisin brutaalisuudesta ennenkin. Tässä Otto Premingerin ohjauksessa Dana Andrewsin esittämä etsivä on tunnettu heikoista hermoistaan ja väkivaltaisuudestaan. Pomonsa sanookin: "Sinä et pelkästään vihaa roistoja, vaan nautit heidän hakkaamisestaan. Ja hingut nähdä nimesi lehtilööpeissä kovana kyttänä." Etsivä elääkin porras portaalta jatkuvan arvonalennusasteikon alla. Andrews on roolissaan hyvä, mutta ei loistelias. Hän on aivan liian ilmeetön hermoheikoksi räjähtelijäksi. Hänellä on sama lattailme päällä vihassa ja rakkaudessa. Umpimielisyyden aura hänestä kyllä hohkaa. Hän onkin hyvä tällaisena kyynisenä kaupunkivaeltajana.
Rakkautta `peliin`tuo (jälleen loistava) Gene Tierney.


Etsivä tappaa puoliksi tahallaan, puoliksi vahingossa erään katuroiston. (Ei tiennyt että uhri on sirpalepäinen sotasankari.) Uhrin vaimon (Tierney) isää syytetään tapahtumasta. Mielen ja juonen kiharaisuutta tulee kun etsivä yrittää pelastaa isän pälkähästä jäämättä itse kiinni...


Elokuvan erikoisin (tappelu)kohtaus tapahtuu turkkilaisessa/suomalaisessa(!!) saunassa. Siinä gangsterisakki pitää yhtenä lymypaikkanaan tällaista saunakombinaatioota. Sen pukuhuoneeseen etsivä sitten törmää tappelemaan. Ja tyrmätään. Ja rosvojoukko pakenee höyryhuoneen kautta kadulle. Elokuvassa onkin vahvana pääjuonena etsiväelokuvien tyypillisyys `poliisin viha, kauna ja katkeruus yhtä, erästä gangsteripomoa kohtaan. Sekä tietenkin pomon raivoisa etsintä ja nalkkiin saaminen`.

Vanha rikoselokuvaroistonaama Neville Brand (mm Eaten alive) vetää hyvän ja energisen riviroiston roolin. Myös Karl Malden vetää perushyvän poliisipomon roolin.


Keskivertonoir.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti