"There`s nothing to worry about... nothing to worry about..." Näppäräniminen ja näppäräjuoninen So evil my love on inhakarisman mestarin Ray Millandin (näyttelee hyvällä (är)sykkeellä) ja asteittain hullaantuvan ja hulluuntuvan lähetyssaarnaajan lesken Mrs Harwoodin (Ann Todd) näyttelijäjuhlaa. Juonenkulku olisi saanut olla joutuisampi, mutta koko ajan kärjistyvän kiristyksen, korruption, koston ja kuoleman kiristysruuvin kiertäminen on tehty taidokkaasti. Eivätkä he ole ainoat jotka näitä `harrastavat.`
Milland ja Todd tutustuvat jo (lähetyssaarnaaja)laivalla joka on matkalla Jamaikalta takaisin Englantiin. Heidän hullaantumissuhteensa alkaa ehkä liiankin nopeasti, mutta siihen kyllä tulee nopeassa tahdissa myös pomppuja ja laskuja. Lesken mustanpuhuvasta suruharsoisuudesta ja viktoriaanisesta pukupuristuksesta siirrytään värikkäämpiin ja jopa pikkuisen paljastavimpiin asuihin. Myös hänen mielensä iloistuu, mutta pikkuhiljaa myös tummemmat mielen sävyt astuvat esiin. Millandin yhtä aikaa lunkin ja synkän huijarihahmon haahuilut laivalla ja Lontoossa saavat välillä tahattoman koomisiakin piirteitä. Näyttää kuin etsivät olisivat hänen perässään jo laivalta lähtien, mutta hänen ei tarvitse laittaa kuin lakin lippa silmille ja pää alas, niin hän on aina tunnistamaton.
Elokuvan alku ja loppupuoli parhautta, eikä välivaihekaan mikään huono ole, vähän junnaava, samoja asioita pitkähkösti pyörittävä vain. Mutta ovat kuitenkin pohjustusta lopun joutuisalle ja jännittävälle meiningille.
"A Brave woman Mrs Harwood."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti