Sole Survivor (Usa-70) - Menneisyyden haamuja, tekoja sekä baseballia aavikolla

Tv-elokuva joka tapahtuu koko kestonsa ajan aavikolla, ulkotilassa! (Mitä nyt välillä piipahdetaan teltassa.) No, onhan näitä ulkotila-tv-elokuvia varmaan muitakin, mutta kyllä tämä on silti `something else..`


Kamaridraamaa aavikolla. Viittasin tuossa edellä että aika monestihan nämä tv-elokuvat tapahtuvat kulissimaisissa nurkissa, korkeintaan yhdessä asunnossa, joskus jopa yhdessä talossa ja parhaimmillaan vieraillaan talon vieressä kulkevalla kadulla. Tai jos ollaan maalla, metsässä (`kamaridraamaa metsässä`), niin silloinkin lähinnä luovitaan maalaistalossa, metsämajassa ja aivan lähiympäristössä. Ja tämä ei missään nimessä ole haukku, tällainen rajaaminenhan keskittää monesti, yllättävänkin useasti, tekstin terävästi itse tarinaan, tarinan itse tekstiin.. Olettaen tietenkin että teksti, tarina on hyvällä tolalla. Kuten, voi jopa toistaen mainita, yllättävän useasti, tv-tuotannoissa on. Onhan niissäkin paljon halpaa (nimenomaan tätä) roskaa, mutta kun ajatellaan tv-elokuvien yleistä visuaalista maailmaa, niin sehän on pienempien tuotantokulujen, rajoittuneempien kuvauskalustojen ja askeettisempien kuvauspaikkojen takia pakostakin myöskin kapea-alaisempaa. Ja tällöin tosiaan ei vähäisempää käsikirjoitusta voi värittää tai jopa peittää visuaalisella värinällä ja kumulla, vaan on keskityttävä nimenomaan siihen. Käsikirjoitus on kaiken pohja.
Aavikko on tässä katsannossa aika `jännä` tapahtumapaikka, yhtä aikaa suuri ja pieni. Metsässä on jotain tätä samaa, mutta se on liikkuma-alueena kuitenkin paljon vaihtelevampi. Aavikko on silmänkantamattomiin samaa, horisontti hämärtyy, tehden näkemisen, olemisen, liikkumisen siellä pieneksi. Kuin kamaridraamassa. Niin on myös tässä elokuvassa:


Elokuva alkaa siitä kun Toisen maailmansodan aikainen, kadonnut lentokone löytyy aavikolta 17 vuotta katoamisen jälkeen. Katsojille selviää, että lentokoneen ympärillä pyörivät, keskustelevat ja ajankulukseen baseballia pelaavat sotilaat ovat aaveita, jotka ovat jääneet tuskaiseen limboon selvittämättömien tapausten takia. Sillä selviää (katsojille) että `koneen komentaja, kenraali` hyppää koneesta jättäen lopun miehistön selviytymään yksin..
Paikalle saapuu tutkijalautakunta (mukana tämä mainittu kenraali!) tarkastelemaan konetta. Ja ihmettelemään sitä, missä kaikki ruumiit ovat.. Loppuelokuvasta (suurin osa siitä) muodostuu`erittäin tiukasti fokuksessa pysyvä, tiukasti kerrottu tarina, jossa nämä näkymättömät `valamiehet` seuraavat tutkinnan edistymistä ja varsinkin silmukan kiertymistä pikkuhiljaa kenraalin ympärille.


Myös näyttelijätyö on erittäin ekonomisen onnistunutta: Richard Baseheart lopussa repeävänä kenraalina ja onhan sotilastutkijaporukassa mukana tietenkin kyynisempi hemmo (William Shatner!) ja `by the book`-sotilas (Vince Edwards) joka haluaa tutkia jutun ja kääntää aavikon perinpohjin. Näyttelijätyö on kauttaaltaan nautittavaa, erikseen on mainittava Edwardsin rooli, tähän hänen kuivakas esiintymisensä sopii loistavasti. Hänhän esitti aikoinaan Tohtori Kildarea, jossa hän teki mielestäni tämän tyylisestä näyttelemisestä melkein tylsän tavaramerkin.


Todella toimiva elokuva.