Kyllikki Saaren tapauksesta (häneen viitataan elokuvan avauskeskustelussa) "ideansa" saanut törvellys on auttamattoman epäonnistunut "draama"-"komedia". Jostain syystä tosiaan "tyyli"lajiksi on valikoitunut tällainen kahtiajako joka tekee elokuvasta täysin turhan, (onneksi) lyhyenlännän ja läpilaskuisen, lässähähtäväloppuisen tekeleen jonka jouduin, lyhyydestään huolimatta, katsomaan ensiksi osissa. Eivätkä osat muodostaneet kokonaisuutta. Vakavat välähdykset jysähtävät seinään kökköjen kaksimielisyyksien ("Tulin tarkastamaan auton lommoja." "Vai olisiko lolloja?) ristitulessa..
Pikkukylästä on kadonnut nuori neito ja hänen perässään ovat nimismies (Heikki Savolainen) naisavustajansa kanssa sekä Helsingin lehtivalokuvaaja (Leo Jokela). Mukana pyörii Leni Katajakosken esittämä Marilyn-tyylinen vamppi, autonpesijätär(!) Mary! (Äm-ää-är-yy, leffassa toistuvasti tylsästi toistetaan, huoh..) sekä tämän työnantaja, hämäräperäinen liikemies (Santeri Karilo) vaimoineen.. Elokuvasta löytyykin "amerikkalaistyylinen" laulu ja "tanssi"kohtaus jossa autokorjaamon Mary ja korjaajamiespoppoo intoutuvat kuvioita ja koregrafioita korjaushallissa esittämään. "Huikea" idea on käyttää autonrengasta rumpuna. Jytisee.
Savolaisen ja Jokelan roolisuoritukset ovat sentään jonkinlaiset ja Karilokin on ok välillä. Yleensä oivallisen komediennen Leni Katajakosken suoritus ei tällä kertaa irtoa eikä irrottele, vaan junnaa paikallaan. Eniten elokuvassa kuitenkin harmittaa käsikirjoituksen junnaava sekavuus. Vaikka käsikirjoittajia oli peräti kolme (Ville Salminen, Aarne Tarkas, Kaarlo Nuorvala) ei elokuvaan ole saatu monipuolista juonta ja otetta. Tai saattoi juurikin olla että syy sekavuuteen on juuri tässä kolmen kirjoittajan keitoksessa. Varsinainen soppa.
Typerä. Surkea ja mitätön elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti