Donald Cammelin ohjaama White of the eye on ajoittaisesta (alun)hidastelusta huolimatta mielenkiintoinen murhamysteeri.
David Keithin esittämää, maskuliinisuutta valuvaa perheenisää epäillään Amerikan aavikkoseuduilla tapahtuvista murhista.
Itse tarina on suhteellisen uniikki, mutta varsinaisen sykkeen elokuvalle antaa kuvauspaikan (Tucson, Arizona) aavikkkovisoiden -ja maisemien, intiaanilegendojen sekä kasaridesigngialloiden innovatiivinen yhdisteleminen. Myös Keithin hahmon ammatti, huippuäänentoistolaitteiden asentaja, tuo elokuvaan lisää upeaa elektrodesignmaailmaa.
Elokuva on vähemmän goreinen, mutta huomattavasti innovatiivisempi, kuvaukseltaan upeampi ja käsikirjoitukseltaan mietitympi verrattuna nyt esim näihin moniin kahdeksankytluvun giallotyylisiin viritelmiin. Ja vaikka varmistuikin kaheksankytluvun lopulla, ja sijoittuukin niihin aikoihin, niin elokuva ei onneksi (tietenkään vaatetustaan ja sisustustaan lukuunottamatta) ole toteutukseltaan kasari-kohta-ysärijenkkityylinen, verellä varustettu tv-sarjamaisuus, vaan toteutus on lähes täysin seitkytluvun alun riippumatonta jenkkileffahöyryilyä ja hourailua.
Arrow videon dvd:llä on monien haastattelujen lisäksi kytköksenä elokuvaan kymmenminuuttinen aavikolla kuvattu lyhytleffa Argument, jossa seurataan aavikkonoidasta kertovan fiktio(?)elokuvan kuvauksia jotka nousevat avaruudellisiin sfääreihin ja hörhö/hourehumoristisiin maailmoihin kun noita ei alakaan seuraamaan käsikirjoitusta. Tämä elokuva antaa hyvää sysäystä ja pohjaa myös itse pääelokuvan katsomiseen, eikä vähiten sen vuoksi että tämä lyhäri on kuvattu juuri seitkytluvun alussa ja kuvaajana on ollut itse Vilmos Zsigmond.
The Last Wave -Myrskyn merkit
Ja aavikolla jatketaan... Jotenkin ja jotain kautta (no, ainakin sen aavikon kautta koukaten) tästä tuli mieleen Australia, `aavikkoelokuvat` ja aboriginaalit. Eli Peter Weirin The Last Wave - Viimeinen Aalto. Siinä ei olekaan viimeisenä visiona aavikko (kuten usein on), vaan kuten nimikin sanoo, viimeisenä visiona on vesi. No, aavikkoa, Australiaa, maata, maanosaa, mannertahan ympäröi vesi. Viimeisimmästä katsannosta on aikaa, mutta jotkut vesivisiot vellovat vieläkin pääkopassa: jääpalasateet aavikolla, vettä valuva autoradio, kuskin vedenpohjaiset ihmettelyt autossaan; leijuvat ihmiset ja hedelmät, autopesulan psykedeeliset kuviot(1) ja ne viimeiset myrskyt ja tyrskyt...
Olen saamassa tästä kohtapuoliin DVD:n, ehkä vesireitit, vesivirrat yhtyvät laajempaankin analyysiin...
(1) Auto ei tainnut ihan autopesulan kautta vedenpohjaan joutua, tai en ole nyt aivan varma, mutta se se olisikin huikean surrealistinen siirtymä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti