Cüneytin ensimmäinen Kara Murat`ointi. Hän saapuu filmiin parinkymmenen minuutin kohdalla kun Sulttaani lähettää hänet Vlad Seivästäjän pakeille. Tässä vaiheesssa Karalla vielä juhla-asu, mutta kun hän hyppää hevosen selkään niin päälle on vaihtunut Murat`in perus-tavaramerkkiasu. valkoinen aukinainen pitkä paita, punainen vyö, mustat housut.
Elokuva erittäinkin, yllättävänkin goreinen (sydän selkäpuolelta, Seivästäjän kidutushallit..), mutta se ei oikein riitä onnistuneeksi, toimivaksi elokuvaksi. Sillä nyt elokuvasta on lähes kaikki kekseliäs, tauoton toimintatolloilu kaivettu, kätketty hiekkaan ja lakaistu maton alle. Miekkataisteluita on, mutta edellisten elokuvien yhtäjaksoinen monipuolinenkin, vaihtelevakin revittely ja rymistely puuttuu. Mutta tää on vasta eka osa sarjasta...
Oivallisen kökköä trashhommaa ovat erittäin epäuskottavat joulupukkipartaiset munkit, sekä heidän uudelleen-uusiksiesittäjänsä.
Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
maanantai 28. tammikuuta 2019
Kara Murat: Seyh Gaffar'a Kars aka Magic Man (Turkki-Italia-76)
Kara Murat/Cüneyt-George-Yrjö jatkaa taas mättömattoaan ja vaikka nyt vastassa ovat mm kiinalaiset kung fu-`mestarit`, niin sankarimme heittelee heidät(kin) huoneen nurkkiin häpeämään. Muutenkin kyseessä taas tanakan toiminnallinen Kara Murat-Cüneyt Arkin`ailu ihan jonkinlaisella juonella;
Ovatko Valtiaan alaiset täysin hänen lumoissaan, vallassaan `luonnollista tietä` vai onko heidät huumeilla huumattu? Eräskin esittää palvontansa, huumaantumisensa, huumeentumisensa, hulluutensa hyppäämällä linnan parvelta alas halliin kesken juhlallisuuksien.
Eli muinaista huumejärjestöä, kemiallisesti ja aidollakin innolla esiintuotua uskollisuutta, ja kuten kaikissa näissä, valtataisteluita, harmaateräisiä muovimiekkoja, prinsessa-orja-vankityttörakastumisia. Ja noin kymmenen minuutin kuluttua Kara Murat karauttaa hevosellaan (hän on myös raivoisa ratsastaja, tämä näissä filmeissä myös nousee esiin) elokuvaan ja toiminta alkaa, alkakoon! Hän mättää vastustajat kumoon toritappelussa vaikka mitkä lienee munakoisot, kesäkurpitsat käsissään!!
Mahtavaa mättöä!
P.S: Piero Piccionin musiikki.
Ovatko Valtiaan alaiset täysin hänen lumoissaan, vallassaan `luonnollista tietä` vai onko heidät huumeilla huumattu? Eräskin esittää palvontansa, huumaantumisensa, huumeentumisensa, hulluutensa hyppäämällä linnan parvelta alas halliin kesken juhlallisuuksien.
Eli muinaista huumejärjestöä, kemiallisesti ja aidollakin innolla esiintuotua uskollisuutta, ja kuten kaikissa näissä, valtataisteluita, harmaateräisiä muovimiekkoja, prinsessa-orja-vankityttörakastumisia. Ja noin kymmenen minuutin kuluttua Kara Murat karauttaa hevosellaan (hän on myös raivoisa ratsastaja, tämä näissä filmeissä myös nousee esiin) elokuvaan ja toiminta alkaa, alkakoon! Hän mättää vastustajat kumoon toritappelussa vaikka mitkä lienee munakoisot, kesäkurpitsat käsissään!!
Mahtavaa mättöä!
P.S: Piero Piccionin musiikki.
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Kara Murat: Kara Sövalyeye Karsi (Turkki-75)
Cüneyt Arkin (tässä, näissä kansainväliseti George Arkin), Turkin toimintaylpeys esitti muinaista toimintylpeyttä Kara Murat`ia muutamassakin filmissä. Tässä lähdetään ihan ylpeyden lapsuudesta; Paha Bysanttiruhtinas kaappaa pikkuisen Muratin veljen ja he saavat toimintakoulutuksensa eri tahoilla ja tavoilla. Perinteinen alku ja sitä seuraa perinteinen hyvän ja pahan taistelu, tuplaten, kierteellä..
Elokuva on melkein yhtäjaksoista toimintaa ja Arkin esittää perinteiset (ajalle ja alueelle kylläkin vähemmän perinteiset) taistelutekniikkansa; Tavaramerkkinään muinaisten mäkihyppymiesten tyyliset, käsivarret edellä suorana suorittamat pitkät ilmahypyt korkealta kalliolta tai linnan muurilta, tornista, joskus kierteellä, voltilla, joskus ilman. Ja joka kerta kun hän laskeutuu, niin samalla tipahtaa kahden hevosen ratsastajat tai kuolee tai tyrmääntyy iso kasa vastapuolen sotilaita. Kerrankin hän suorittaa peräkkäin kolme `läjähyppyä`, jokaisella hypyllä koko kasa sotilaita kaatuu. Kovinkaan alueelle, ajalle tyypilliset eivät myöskään ole Arkinin jatkuvalla syötöllä suoltamat kung fu-potkut tai wrestler-jalkalukot vastustajien kauloista, niskoista. Ajalleen perinteisemmin hän on myös erittäin tarkka jousiampuja.
Tanakkaa tavaraa.
Elokuva on melkein yhtäjaksoista toimintaa ja Arkin esittää perinteiset (ajalle ja alueelle kylläkin vähemmän perinteiset) taistelutekniikkansa; Tavaramerkkinään muinaisten mäkihyppymiesten tyyliset, käsivarret edellä suorana suorittamat pitkät ilmahypyt korkealta kalliolta tai linnan muurilta, tornista, joskus kierteellä, voltilla, joskus ilman. Ja joka kerta kun hän laskeutuu, niin samalla tipahtaa kahden hevosen ratsastajat tai kuolee tai tyrmääntyy iso kasa vastapuolen sotilaita. Kerrankin hän suorittaa peräkkäin kolme `läjähyppyä`, jokaisella hypyllä koko kasa sotilaita kaatuu. Kovinkaan alueelle, ajalle tyypilliset eivät myöskään ole Arkinin jatkuvalla syötöllä suoltamat kung fu-potkut tai wrestler-jalkalukot vastustajien kauloista, niskoista. Ajalleen perinteisemmin hän on myös erittäin tarkka jousiampuja.
Tanakkaa tavaraa.
Night Patrol (USA-84)
Jackie Kongin (Blood Diner) ohjaama Night Patrol on Poliisiopisto ennen Poliisiopistoa, tai juuri samaan aikaan, vielä `kovemmalla` ja huonommalla vitsitykityksellä. Elokuva on rasittavankin pitkään pelkkä vitsipotpuri, vitsejä peräkkäin. Johtuen siitä, että sen ympärille ei ole rakennettu kunnollista juonta, tai toisaalta siitä, että sen sivujuoni (josta `taidokkaasti `muodostuu elokuvan mittaan pääjuoni), jatkuvat paperipussipäämiehen (`The Unknown Comedian`) stand up-keikat vievätkin tarinaa eteenpäin.
Kökkö poliisi-päiväpartio (kaksi kökköä miestä) muutetaan yöpartioksi. Samaan aikaan kaupunkia koettelee suosittu paperipussipäämiehen stand-up-show`t sekä paperipussipäämiehen tekemät ryöstöt...
Elokuva " juhlii" jatkuvilla. jatkuvilla seksivitseillä (kadun cockfightissä miehet lyövät alushousujaan yhteen, lesbobaarissa pelataan biljardia "without balls", poliisipäällikkö on sanonut, että hän "Wants to drive all prostitutes out of town." -Kohta hänet nähdään ajamassa auto täynnä `ilonaisia`), muilla pökkelyyksillä (kun poliisi on ajanut mopollaan kaahaajan kiinni, pollari huutokysyy "Are you crazy?", selviää että kuskilla on pakkopaita päällä; poliisi lyö puhelimella naulaa seinään) sekä sillä, oikeastaan onnistuneella pää-sivujuonella, tai juonilla; Kuka onkaan pussipää? Sillä heitä on monta. Mutta kuka onkaan se varsinainen? Ihan toimiva sunnuntaiaamun aivoton "mysteeri".
Linda Blair hukkaroolissa.
Kökkö poliisi-päiväpartio (kaksi kökköä miestä) muutetaan yöpartioksi. Samaan aikaan kaupunkia koettelee suosittu paperipussipäämiehen stand-up-show`t sekä paperipussipäämiehen tekemät ryöstöt...
Elokuva " juhlii" jatkuvilla. jatkuvilla seksivitseillä (kadun cockfightissä miehet lyövät alushousujaan yhteen, lesbobaarissa pelataan biljardia "without balls", poliisipäällikkö on sanonut, että hän "Wants to drive all prostitutes out of town." -Kohta hänet nähdään ajamassa auto täynnä `ilonaisia`), muilla pökkelyyksillä (kun poliisi on ajanut mopollaan kaahaajan kiinni, pollari huutokysyy "Are you crazy?", selviää että kuskilla on pakkopaita päällä; poliisi lyö puhelimella naulaa seinään) sekä sillä, oikeastaan onnistuneella pää-sivujuonella, tai juonilla; Kuka onkaan pussipää? Sillä heitä on monta. Mutta kuka onkaan se varsinainen? Ihan toimiva sunnuntaiaamun aivoton "mysteeri".
Linda Blair hukkaroolissa.
lauantai 26. tammikuuta 2019
What About Me (USA-92)
Rachel Amodeon ja pääosittama `ilman vakinaista asuntoa` `ilman minkäänlaista asuntoa`- punkdraama on jimjarmuschiaaninen mustavalkokuvaus katujen ja puistojen, hotellien ja jonkinlaisten asuntojenkin miehistä ja naisista. Heitä esittävät mm Dee Dee Ramone, Nick Zedd, Gregory Corso, Richard Hell.
Hyvää settiä, jonka julmuutta, juurettomuutta ekstratanakasti junttaa New Yorkin katukuvaan Johnny Thundersin räämäkät akustiset kitaroinnit. Elokuva loppuu julmanupeasti Thundersin kertakaikkisen upeaan kappaleeseen `You can`t put your arm around memory`.
Hyvää settiä, jonka julmuutta, juurettomuutta ekstratanakasti junttaa New Yorkin katukuvaan Johnny Thundersin räämäkät akustiset kitaroinnit. Elokuva loppuu julmanupeasti Thundersin kertakaikkisen upeaan kappaleeseen `You can`t put your arm around memory`.
sunnuntai 13. tammikuuta 2019
TerrorVision (USA-86)
`Do it yourself`-lautasantennin asennus, korjaus ja salamanisku siihen aiheuttavat muovijäykän, kökkökäärmeisen `Medusa(hius)naisen painajaismaisen kauhuelokuvashown` katsojakunnassa (eräs erittäin eksentrinen perhe, suku) kauhua kun hirviö hyökkää tv-ruudusta talon asujaimiston kimppuun.
Band-dynastian (Albert ja Charles Band) loistavasti läträävä kökkökauhistelu, jonka parasta antia ovat värivaloiset limamössöefektit, talon art deco-kinky-sm-old roman-trashsisustus ja sen asukkien kökkö-överiset asu"kokonaisuudet"; `Punkkarittarella` on korkeankökkö, kökönkorkea sieltä täältä värjätty mehiläispesä`kampaus` ja komedia`ikonin`, sotahullu-survivalisti isoisän muovisten lelulentokoneiden upseerinlakkiin ja takkiin liimalla kiinnitys on halpaa ja hyvää höperyyttä, jämäkkyyttä, typeryyttä.
Perheen isä ja äiti (Gerrit Graham ja itse Mary Woronov), parinvaihto`pervertikot` 1) palaavat bileillan jälkeen toisen pariskunnan kanssa bileyötä viettämään, ja limamössökauhuilu saa lisää limaa ja uusia uhreja.
Hirviö on höpö, söpö. Meininki myös niljaa, paksua, höpöä ja söpöä mössäystä. Bandien parhaimpia, jopa paras. Pidin paksusti. Tv-kauhun limaisempaa laitaa. Pösilöä parhautta.
"People of Earth! Destroy your satellite receivers!"
1) Puhutaan myös elokuva-aiheesta `Intergalactic swingers`.
Band-dynastian (Albert ja Charles Band) loistavasti läträävä kökkökauhistelu, jonka parasta antia ovat värivaloiset limamössöefektit, talon art deco-kinky-sm-old roman-trashsisustus ja sen asukkien kökkö-överiset asu"kokonaisuudet"; `Punkkarittarella` on korkeankökkö, kökönkorkea sieltä täältä värjätty mehiläispesä`kampaus` ja komedia`ikonin`, sotahullu-survivalisti isoisän muovisten lelulentokoneiden upseerinlakkiin ja takkiin liimalla kiinnitys on halpaa ja hyvää höperyyttä, jämäkkyyttä, typeryyttä.
Perheen isä ja äiti (Gerrit Graham ja itse Mary Woronov), parinvaihto`pervertikot` 1) palaavat bileillan jälkeen toisen pariskunnan kanssa bileyötä viettämään, ja limamössökauhuilu saa lisää limaa ja uusia uhreja.
Hirviö on höpö, söpö. Meininki myös niljaa, paksua, höpöä ja söpöä mössäystä. Bandien parhaimpia, jopa paras. Pidin paksusti. Tv-kauhun limaisempaa laitaa. Pösilöä parhautta.
"People of Earth! Destroy your satellite receivers!"
1) Puhutaan myös elokuva-aiheesta `Intergalactic swingers`.
lauantai 12. tammikuuta 2019
Romanssi (Suomi-2014)
"Unohda koko juttu." "No, niinhän mä olen kyllä tehnytkin."
Mies tapaa Naisen (Elina Reinikka) kymmenen vuoden jälkeen, mutta nainen ei miestä muista. Tästä alkaa mielenkiintoinen matka muistoihin, arveluihin, mietelmiin; Olitko sinä se Mies? Vai se Mies? Vai se? (Miehiä elokuvassa esittää sama mies [Juha Lagstöm]). Anssi Mänttäri tekee taas (ja varsinkin näyttelijät) aitoa, uskottavaa elokuvaa, draamaa, elämää. Tällä kertaa vielä vähän ei-arkimaisella twistillä (ja kuitenkin niin tavallisella), ja porukka selviää `haasteesta` mainiosti. Totuuden tuntua. Outojen voimien vientiä. "Paluu" arkeen. (Lainausmerkit siksi, koska siellähän, arjessa tässä ollaan koko ajan oltu. [Arki voi olla kodin ja työn lisäksi kapakkaa, kuljeskelua, ystäviä. Rakkautta.] Muu on pintaa, välillä johdatusta, harhaakin.)
Mänttärimäisesti ollaan taas paljon baarissa (nyt erikoisen aidon tuntuisesti) ja se on paikkana keskeinen ja tärkeä, mutta tarinan, tarinoiden tärkein `paikka` ovat muistot. Tätä tämä kuvaa.
Sattumalta. Tai tarkoituksella. Näin tässä elokuvassa sanotaan. Ja toimitaan. Näistä kahdestahan se elämäkin, elämätkin muodostuvat.
"Mitä sä etsit? Tai mitä sä piilotat?"
Outi Heiskanen mainiossa äiti-roolissa. (Mies asuu äitinsä kanssa, kun äiti yhyttää poikansa aamulla istumassa kalsarillisillaan kahvilla keittiössä uuden naisen kanssa: "Laittaisit nyt edes housut jalkaan kun on vieraita. Vaihdatko sä edes alushousuja joka päivä?")
Mies tapaa Naisen (Elina Reinikka) kymmenen vuoden jälkeen, mutta nainen ei miestä muista. Tästä alkaa mielenkiintoinen matka muistoihin, arveluihin, mietelmiin; Olitko sinä se Mies? Vai se Mies? Vai se? (Miehiä elokuvassa esittää sama mies [Juha Lagstöm]). Anssi Mänttäri tekee taas (ja varsinkin näyttelijät) aitoa, uskottavaa elokuvaa, draamaa, elämää. Tällä kertaa vielä vähän ei-arkimaisella twistillä (ja kuitenkin niin tavallisella), ja porukka selviää `haasteesta` mainiosti. Totuuden tuntua. Outojen voimien vientiä. "Paluu" arkeen. (Lainausmerkit siksi, koska siellähän, arjessa tässä ollaan koko ajan oltu. [Arki voi olla kodin ja työn lisäksi kapakkaa, kuljeskelua, ystäviä. Rakkautta.] Muu on pintaa, välillä johdatusta, harhaakin.)
Mänttärimäisesti ollaan taas paljon baarissa (nyt erikoisen aidon tuntuisesti) ja se on paikkana keskeinen ja tärkeä, mutta tarinan, tarinoiden tärkein `paikka` ovat muistot. Tätä tämä kuvaa.
Sattumalta. Tai tarkoituksella. Näin tässä elokuvassa sanotaan. Ja toimitaan. Näistä kahdestahan se elämäkin, elämätkin muodostuvat.
"Mitä sä etsit? Tai mitä sä piilotat?"
Outi Heiskanen mainiossa äiti-roolissa. (Mies asuu äitinsä kanssa, kun äiti yhyttää poikansa aamulla istumassa kalsarillisillaan kahvilla keittiössä uuden naisen kanssa: "Laittaisit nyt edes housut jalkaan kun on vieraita. Vaihdatko sä edes alushousuja joka päivä?")
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)