Paljasjalkakreivitär - The Barefoot Contessa (USA-Italia-54)

Tämä elokuva on saanut riistiriitaa aikaan sekä ilmestyessään, että myöhemmin, mutta mestariteoshan tässä on kyseessä; Hollywoodin vanha kirjoittaja, ohjaaja (Humphrey Bogart) saa espanjalaisbaarin `paljasjalkatanssijattaren` (Ava Gardner) lempeän väännön jälkeen Hollywoodin uudeksi tähdeksi. Bogien pomona on lähes mykkää idiotismia (muiden pitää kysyä, puhua hänen nimissään [se on aina sanottava]) "edustava" kroisossika. Välissä pyörii valtoimenaan hikoileva, mutta loppua kohden myös sydäntä omaava pr-mies (Edmund O´Brien). Bogien ja Gardnerin hahmot muodostavat koko elokuvan, koko elämän mittaisen ystävyyden, mutta tanssija, näyttelijä käy läpi huonoja miessuhteita, lukuunottamatta viimeistä suhdetta, ainoata rakkautta (Rosssano Brazzi). Mutta sekin taitaa karata kiville, se varsinkin... - Elokuvan loistoidea on laittaa elokuvan hyvien, hyvähköjen päämieshahmojen (Bogart, O`Brien, Brazzi) osallistuvan elokuvaan myös paljon kertojaääninä, ja paskiaiset (mainittu mykkä tollo, tanssijan rikassikamies ennen Brazzia), vaikka ovatkin paljon esillä ja äänessä (paitsi viimeksi mainitussa tollo taas vähemmän..), jätetään ilman tätä etuoikeutta. Huikea elokuva rahan raivokkaasta vallasta ja voimasta molemmilla mantereilla, maanosissa, mutta myös siitä, että ystävyyskin voi onnistua näissä kuvioissa. Poikkeus vahvistaa säännön.