Loreley`s Grasp (Espanja-74)

"Verinen Vedenneito" Olin nähnyt tämän edelllisen kerran noin 20 vuotta sitten, enkä ollut pitänyt, sen muistan. En tosin muista eksaktia syytä ei- pitämättömyydelleni, mutta ilmeisestikin, luultavasti, varmaankin yleisluontoisesti tylsistyminen. Oikein muisteltu, tiedetty veikattu, tämä on (no, nyt tulee sitä eksaktia!) katkoviiva, pistekirjoitus (yksi hahmoista, uhreista on sokea, ja perinteisesti tietoinen syistä ja seurauksista), tapahtumajono murhista, ilman mitään muuta siinä seassa, ympärillä, mukana. Lorelei-legendan mukainen vedenneito, verenneito (Helga Line) harventaa pikkukaupungin porukkaa. Ei hänessä kyllä mitään vedenneitomaista ole, hän on perinteisehkön vesihirviön näköinen, tosin kaapusellainen. Kun hän ei ole hirviö, hän kulkee bikineissä tai kaavussa tai molemmissa. Tai vanha-asussa. Tämä vanha-asuisuus on pikkuisen laajemminkin elokuvan erikoisuutta, 60-70-lukujen asusteiden lisäksi filmillä pyörii oikeastaan selittämättömästi muitakin vanhapukeutijia, mutta ei se elokuvaa paranna, eikä huononna. Pikemminkin keskinkertaistaa, keskivertoistaa. Loreleita seuraa, vaanii ja vartioi Tony Kendall. Epätasaisen espanjalaisen kauhuohjaajan Amondo De Ossorion tuotannosta siitä epätasaisimmasta, keskinkertaisimmasta, toisteisimmasta, tylsimmästä päästä. P.S. Miksi laboratoriossa lammas käyskentelemässä? Se ei selviä. Tällaisia selvittämättömyyksiä esimerkiksi elokuva olisi tarvinnut enemmän.