"I was walking on a beach. I heard a scream." "Just one scream?" "One. A...long...long... one. The kind one hear from the battlefield, from the wounded to dying " (`Todellisuudessa` niitä huutoja on monta. Ja ne mitkä...kestävät...pitkään...pitkään ovat elokuvan keskustelut. Mutta jotka ovat yllättäen melko mukiinmeneviä, [tyhmyydessään] aitoja, uskottavia jopa. Vaikkakin...toisteisia...toisteisia tosiaan.) Eli elokuvan alussa `Kenraalia` kuulustellaan murhatodistajana. Hän on pikkukaupungin `sotasankari`, no ainakin sodan käynyt, nykyinen armeijaneläkeläinen, poikamies, vanhapoika (tämänkin hän kertoo kysymättä) joka kulkee pari kolme yötä viikossa rannalla "miettimässä..."...
Keskustelusta `selviää` (sillä poliisit eivät usko) että murhaaja on "60-luvun hippi". Pollarit eivät usko, mutta hippi se on! Vai onko se hippihenki?
Tämä kuusari-ysäri-rantahippi jatkaa julmuuksiaan ja katujen kansa on kauhuissaan. Näin kai luulisi, mutta ei! Katujen kansaa ei edes näy (muuta kuin murhattavat ja muutama auto ajaa ja baarissa on pari ihmistä) ja "kauhuissaan" ovat kolme poliisia ja yksi lehtinainen. Mutta murhattavat eivät, koska kukaan ei kerro! Ja sitten onkin myöhäistä ja nopeata olla kauhuissaan.
Ei mikään goremyrsky, mutta vähän sinnepäin. No, yksi kohtaus rajumpi, `tunnetumpi`. "Veri"Värilitkuja heitellään. Ja nerokasta dialogia: "You pick up the bratwurst and I pick up the turkey." "There`s madman runnin`around the city and you talk with your wife about a fuckin` barbecue!"/ "Criminals are stupid fuckers! Once we got lead on them, we usually get them" (Siltä tosiaan näyttää. No ei näytä! Poliisit puhuvat, hippi jatkaa hurmehoureista taivaltaan.) Ja: "Guy is not stupid, just crazy!" Hieno kökkökohtaus on se että kahdelle poliisille kasvaa huonostinukutun, mietityttävän ja tuskaisan yön aikana ja `ansiosta`-syystä mahtavat teko(?)sänget! Paskaturrat-Tuskaparrat!!
Tämä Wally Kozin ainoassa käsikirjoitus-näyttelijä-ohjaus-tuottajatyössä on suoraan videolle- halpisten karua `charmia`. Ja mikä merkillisintä jopa tässä genressä on se että kahta lukuunottamatta kaikki näyttelijät ovat ainoissa rooleissaan! Se on tosiaan harvinaista, vaikka näitä hyvin usein kaveri ja sukulaisporukoilla tehdäänkin. Ja muutama näyttelee ihan `raivoisan hyvin`. [1] Sekin harvinaista.
[1] Minuun iskee, koskee monesti tällainen roskaelokuvamainen "näytteleminen". Siksi lainausmerkit, koska se ei ole useinkaan näyttelemistä. Se on pelokasta, takeltelevaa, pelokkaan takeltevaa, sanojen unohtamista, sanojen hakemista. Näin ihmiset puhuvat, näissä erilaisissa tilanteissa. Se on `aitoa`. `Puolivälimerkit` kyllä vielä, mutta se on monesri aidompaa kuin `oikeissa` elokuvisa, joissa sanat, lauseet löytyvät, tulevat kuin apteekin hyllyltä, takeltelematta. Eivät ihmiset näin puhu. He takeltelevat, unohtelevat. Mutta ymmärrän kyllä sen että ei sellaista, sitä aina välttämättä halua elokuvistakin katsoa, kuunnella. Kun sitä on jo kotitarpeiksi ihan tarpeeksi. En minäkään aina jaksa. Silloin katsotaan esimerkiksi niitä salamadialogikeskusteluelokuvia, joissa jokainen sana, lause ja jopa välimerkkikin on iskevästi, jämäkästi paikallaan, paikoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti