Lännenelokuvat ovat meikäläiselle boring as heaven and hell, eikä tämä puolilänkkäri, neljäsosakauhuilu ja draamailu ja lähes kokoympyrätylsäily, jossa autiomaahan autolla avioeroa, aviopakoa juhlistava nainen sekä paikallinen puolisheriffi menevät myrskyssä villin lännen aave/zombikylään tee poikkeusta. Autiomaan kovasti kierrätetyt, monasti myrskynneet pölyt ja pikkukaupunkipatsastelut sun muut westernkliseet ovat liiankin jämäkästi paikoillaan eikä tähän liian lievästi, leudosti jumitettu kauhukuvasto tee terää. Kahvaa kylläkin. `Puukko` ilman terää sopii hyvin käteen, mutta eipä se muualle sovikaan. Samoin koko elokuva, koko Ghost Town on kädenlämpöinen, käteen sopiva elokuva, mutta se ei pääse löysäkouran maailmasta kuin pikkuisen pihisemään ja sormien välistä tiiraamaan. Ei päästä irti eikä toisaalta purista `timantiksi`. Lännenelokuvameininki välillä, sekin lyhyesti veripussisessa katu ja saluuna-ammuskelussa toimivaa (mutta kun en westerntoiminnasta perusta) ja kauhutoiminta kilttiä (yksi tuulimyllynaulitseminen, yksi talikkosurma vilahtaa teon jälkeen, aaveiden ampuma ja puukkohaavat `mössöisiä`) Lopun perusaavekansan ilmestyminen ja helpotus oiva idea ja surmaava sheriffintähdenheitto sekä variksen samaisen tähden nappaaminen nokkaansa nerokkaita, ovat oikeissa paikoissa, lopussa, mutta näitä nerokkuuksia olisi pitänyt ripotella pitkin elokuvaa. Ilman niitä katsoja kyllästyy, tylsistyy, nu(u)kahtaa. Katsoo elokuvan osissa, jos jaksaa. Tv-elokuvamainen teos; Hidas eteneminen, kauhu suht vähissä, "seksissä" hiukset peittävät rinnat. Puolinaista kaikin puolin.
-Luulin että josko kauhuosasto toisi ketteryyttä tarinaan, mutta se vain (väärällä tavalla) hidasti sitä entisestään. Joskus hidas kauhutunnelmallisuus iskee kuin tuulinyrkki leukaan, mutta tässä tuuli ja pöly vain pyörii nurkissa. Lopussa mennään tietenkin kirkkoon. Sitä ei hyödynnetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti