Tässäpä nimekäs halpis-noir joka alkaa konkreettisella, kaikuvalla kaupunki-puheella; Kaupunki (Chicago) puhuu katsojalle: `I am the city` `I am the voice, the heartbeat of this giant, sprawling, sordid and beautiful, poor and magnificent citadel of civilization.` Ja sitten Kaupunki, Kaupunkiääni esittelee elokuvan henkilöitä, mm taikurin joka muuttaa jäniksen silinterihatussa pistooliksi. Ja elokuva on taas kerran `poliisin viimeisen työpäivä`-genren edustaja. Elokuvan parhaat palat ovat keskivaiheen kekseliäänkökkö ryöstökohtaus ja varsinkin lopun `Man or robot?`-`Man or machine?`- `Freak in the window`-hahmon, hopeanaamaisen, frakkipukuisen, silinterihattuisen, näyteikkunassa esiintyvän `Machine Manin` joutumisen ammuskelumurhan ainoaksi silminnäkijäksi. ("Is he crying?) Leffan loppu yleensäkin kutoo teemoja hyvin yhteen (vaikkakin katsojan matka sinne on ollut välillä raskas), sisältääpä se jopa eräänlaisen etukäteisen ja käänteisen Dirty Harry-badgenheittokohtauksen.
Outo-noir, jonka katsoo outoutensa takia, mutta eipä juuri muun. Mutta katsoo kuitenkin. Ja yhä kuitekin. outoudestaan huolimatta perus-noir. Vähän tästä outoudesta ja elokuvan nimestä; Tässä Tämä Kaupunki ei jylhistä alkupuheistaan huolimatta ole oikein Kaupunki joka ei koskaan nuku. Liioittelulta tuntuu.
"Johnny, come here" "I`ve been there."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti