Elo ja kuva.
Elokuvan alussa kasvava korva lähestyy katsojaa, kuulijaa... 60-luvun Tsekeissä Korva kuuntelee...
Karel Kachynan Korva on `todellisen`, totaalisen, kollektiivisen totalitarismin ja sen synnyttämän vainoharhan tarkimpia, tiukimpia tulkkeja. Elokuva siitä kuinka vainoharha onkin lähes pelkästään vainoa. Varsinaista vainoharhaa, oikeammin varsinaista harhaa on elokuvassa varsin vähän. Jos ollenkaan. Jos nimeksikään.
Puoluemies saapuu vaimonsa kanssa puolueen juhlista, juhlien tarjoilijat ovat olleet "kaikkea muuta kuin tarjoilijoita", kotikuski täysin tuntematon, ajelee pitkin poikin Prahaa, kotona avaimet ovat kadonneet, ne ovet joiden pitäisi olla kiinni ovat auki, sähköt ja puhelin ovat pois päältä... naapurissa valot palavat, siellä juhlitaan?..
Vai juhlitaanko? Ketä siellä oikein on?.. Sitten sähköt, valot pamahtavat päälle. Pihalla pyörii miehiä sekä pimennyksen että `valaistumisen` aikana.. Sitten ovikello soi..
Mies ottaa mukaan yöpuvut ja hammasharjat, mutta puoluerevohka tuleekin vain ryyppäämään, `hauskaa` pitämään.. He häipyvät, mutta mikrofoneja alkaa löytymään vessoja myöten.. Ovatko olleet kauan vai vain vähän aikaa?...
Elokuva siitä mitä jatkuva vaino tekee ihmisille. No, ei hyvää. Ei todellakaan. Pääosaparistakin paljastuu musertavaa kusipäisyyttä, välinpitämättömyyttä, oman edun tavoittelemista...
Mutta kenen on syy? Valtava vyyhti. Millaista on elämä sinänsä seisovan veden, mutta valtavan vainon ja kummallisten muutosten ristitulessa? (Prahan Kevään kaikuja..)
Avioliitto sinnittelee tässä absurdissa muuntautumisvyöryssä. He ovat hyviä ihmisiä, sekaisin. Kuten ympäristökin. Mutta he tarttuvat vielä toisiinsa, rakkauteensa, ja onnistuvat jotenkin selviämään..
Ja heidät `kokeen`jälkeen nostetaan korkeammalle politiikan portailla kuin ennen. Ja sehän vasta pelottaakin... Konec.
Karmean oivallinen ajankuva. Kaikkien aikojen kuva, jos vastaavaa tapahtuu...
"Korva, mitä sinä haluat?!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti