Aikansa auteur`eita kriitikoiden puolella, vimmainen elokuvissakävijä ja monipuolinen arvostelija Markku Tuuli nimesi puolalaista elokuvaa käsittelevän kirjansa (vuodelta-80) tämän Andrzej Wajdan mestariteoksen mukaan. (Tosin erään kerran, ko elokuvaa käsitellessään, nimi onkin toisinpäin, Taistelu maiseman jälkeen. Virhe tai ei, mutta sekin nimi kuvastaa käsiteltävää elokuvaa hyvin.)
Maisema taistelun jälkeen kertoo ihmisistä joiden keskitysleirituomio ei päättynyt vapautumiseen. Vaan odottamiseen. Ja minkä odottamiseen? Se kertoo ihmisistä jotka ovat `lisäleireillä`. lähinnä amerikkalaisten johtamilla leireillä, joista pääsee pois vasta kun `vankien` (täysi vartiointi ei päällä) henkilöllisyydet, asuinpaikat, sukulaiset on selvitetty. Byrokraattileiri. Keskitysleireillä odotettiin kuolemaa, täällä tosiaan jotain muuta, mutta mitä? Mutta kuolema ei ole valitettavasti pois täältäkään, eivätkä kaikki vapauttajat ole välttämättä vapauttajia, auttajia, pyyteettömiä. Nykyinen leiri on väliasema kuoleman ja sumuisen tulevaisuuden välillä. Rakkauttakin vilahtaa, ja eräänlaista poispääsyä. Ja vaikkakin rujot ympäristöt, maisemat ovat koko ajan silmissä, niin myös mielessä (koko elämän), sillä se kuvaa tietenkin myös mielenmaisemaa taistelun jälkeen.
Vavahduttava, mutta ei välttämättä elokuvan ihmisiä vapauttava teos. Leiri jatkuu pitkään, koko elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti