Aivopesua vedessä. Mind Benders omaa esikuvallisuutta muutamiin myöhempiin vastaaviin scifistisiin elokuviin, mm Ken Russelin Muutostiloja-teokseen..
Dirk Bogarde esittää loistavasti professoria joka haluaa selvittää (jonka halutaan selvittävän) toisen tutkijan itsemurhan syy(t) toistamalla samantapaisen `eristyskokeen` kuin hänkin. (Erilaiset eristys sekä kylmäkokeet ovat vahvasti esillä.) Hän menee letkutettuna ja johdotettuna kellumaan tutkimuslaitoksen vesitankkiin. Ja käy läpi (elämän?) syntymisestä, seksuaalisuudesta ahdistukseen. Kiertokulkuun. Hänet yritetään saada mm ja etenkin vihaamaan vaimoaan.
Tämä kohtaus ei ole elokuvassa kovin pitkä, mutta on tietenkin se kulminaatiokohtaus, ajasta ennen ja jälkeen. Loppu ei ole lässähdys, vaan `näin sen pitikin mennä`-jatkumo. Bogarde on siis tosiaan todella hyvä ja hänen vaimoaan esittävä Mary Ure myös loistava, hän parantaa otettaan koko elokuvan, juonen ajan. Muut näyttelijät ovat tarkoituksellisia statisteja, jäykkiä ja/tai jäykisteleviä. Edward Fox vilahtaa pienen pienessä dialogipätkässä. Ja Helsinkikin mainitaan tässä psykologis-scifistisessä uranuurtajassa.
Jossain elokuvan alkupuolella oli mukana jonkinlaista junnaamista ja herpaantumista mutta Bogarden ja Uren näyttelijäsuoritukset sekä elokuvan lopun kokoava tunnelma vie upeasti maaliin ja loppuun. Uuteen alkuun?
Lyhyesti, tai vieläkin lyhyemmin: Oivallinen, rauhallinen, (pinnan alla) raivokas (pulahtaa välillä myös pinnalle) `tutkijascifi` jossa on vahvasti mukana myös aikansa paranoia-elementtejä.
Vanishing waves (Latvia.2012) - Mielen Himmeleitä
Tuli katsottua uutta `allasscifiä`. Koomassa oleva nainen ja altaassa makaava mies yhtyvät.
Lautaladosta pääsee palatsiin ja paratiisiin?... Aivokäyrien näkyminen himmelimäisinä värisevinä tietokoneruudun ristikkoina antaa `toismielellistä` tavaraa.
Elokuvan eka tunti hyvä. Toinen tunti ei lunasta lupauksiaan, menee mellastamiseksi ja jankkaamiseksi, eikä kuro kuvioita kasaan. (Liian pitkäkin on.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti