tiistai 9. helmikuuta 2016

Meidän on vapaus (Fra-31)

Rene Clairin alkupään (ääni)elokuvissa äänilevyt ovat keskiössä. Äänilevyt pyörivät. Ääni ottaa ensi-elokuva-askeliaan.
`Pyöreä` on juoni myös elokuvassa Meidän on vapaus. Se alkaa vankilasta. Mutta eräänlaista vapautta on sielläkin; Vangit tekevät pitkän pöydän ääressä puisia leluhevosia ja laulavat suht kepeää laulua. Porukasta erottuu kaksi sälliä, silmää toisilleen iskevät sellikaverukset. Kohta pojat pakenevat.. (Vankilan, tehtaan pitkät työ -ja ruokailupöydät ja jono-marssi-seisontarivistöt sekä kaupunkien katumassat  edustavat ekspressionistista jatkuvuutta, mittaa, maisemaa. Näyttävät jatkuvan loputtomiin.)
Toinen juipeista törmää heti kilpapyöräilijään, ja jatkaa kisaa aina voittoon saakka. Hänestä tulee juhlittu sankari. (Vangeilla ja urheilijoillahan on molemmilla paidoissaan numerolaput.)


Tämän jälkeen juoni ja vauhti kiihtyy. Toisesta karkurista tulee nopealla tahdilla äänilevysoitintehdasmoguli(!), toinen joutuu takaisin vankilaan. Mutta kun hän yrittää hirttää itseään sellin ristikkoon, ristikko putoaa, ja hänkin on taas karussa..
..tavatakseen toverinsa, jonka jälkeen alkaa poitsujen, palvelijoiden, poliisien ja roistojen mellastus tehtaalla.


Koko elokuvan läpi kulkeva Clair-mainen huumorin, melankolian, yhteiskunnallisuuden ja dadaisen surrealismin kohkauskeitos vie tarinaa mukavasti eteenpäin. Tai takaisin lähtöpisteeseen, aikaan ennen vankilaa?  Viimeksi mainittua, dadaa, on vähemmän, mutta kyllä sitäkin elokuvassa näkyy ja piilee. Esim liukuhihna-ruokapöytä-kohtauksessa. (Ruuat kulkevat pitkän pöydän keskellä liukuhihnalla. Siitä vain nopsaan nappaamaan!)


Pääosahemmoista toinen, moguli, on enemmän raha ja toinen rakkausmiehiä. (Hän ihastuu erääseen tehtaan nuoreen naistyöntekijään.)
Hemmot laulelevat usein `Eläköön vapaus´-rallatusta, sillä eipä se tehtaan liukuhihna näköjään paljon vankilan vastaavasta eroa..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti