Lauri Timosen ohjaama lyhytelokuva on onnistuminen ja epäonnistuminen, enemmän kuitenkin onnistuminen. Hyvää on d'Arcin tarina toimivalla pikakelauksella, muutamat onnistuneet näyttelijäsuoritukset (varsinkin Nuppu Koivu d'Arcina), muutamat onnistuneet visualisoinnit (esim olutlasien muodostama `juopunut katedraali`), tunnelman säilyvyys, ehkä myös lopun `ylväs vitsi.` Suorastaan melkein nerokas on viittaus d'Arc-elokuvahistoriaan; Vankilan televisiossa pyörii Dreyerin Jeanne d`Arcin kärsimys! Väheisempi viittaus, mutta ei millään muotoa merkityksetön on kohtaus nunnanhuoneessa. Sen seinällä on kaksi kuvaa Jean Sebergistä. Hänkin on Orleansin Neitsyttä esittänyt, esikoisroolissaan. Epäonnistuneempaa on musiikki (Juice Leskisen(!) kuluneimpia kappaleita, haetaan kai `yleissuomalaista` (kasari)taidetunnelmaa), liiankin jäykkä kaurismäkeläinen dialogi (kaurismäkeläiset sanasloganit tungettu liian lyheeseen leffaan, menee liian nopeaksi tykitykseksi).
Mutta (yleinen) lopun ja lopullisuuden tunnelma on saatu elokuvassa vahvasti esille. Jopa liikaakin, mutta se toimii.
Näistä Orleansin Neitsyt-elokuvista voisi joskus tehdä oikein `isonkin` koosteen. Näitähän on. Näitähän riittää. Vielä täällä käsittelemättömiäkin. Vaikka kuinka ja millä mitalla.
VastaaPoistaSeuraavaksi näistä elokuvista katsomista odottaa Cecil B de Millen vuoden 1916 megamahtieepos Joan The Woman, 137 minuuttia pituus!! Lisäksihän Michelangelo Antonionin Nainen vailla sielua-elokuvassa mm tehdään kaikin puolin epäonnista ja epäonnistunutta Jeanne-elokuvaa..