Jack Bondin ohjaama avioeroelokuva ottaa tehokeinokseen erilaiset avantgarde-elokuvan keinot ja ratkaisut. Ja avantgarden `sekavuus ja mystisyys` sopii erittäin hyvin käsittelemäänsä aiheeseen, kun avioeroiset ihmiset itsekin ovat aikamoisen epäselvässä elämäntilanteessa. Aihetta ja tarinaa terävöittää vielä harmaankalsea mustavalkokuvaus sekä Procol Harumin Salad Days-kappale, joka kuullaan lähes kokonaisena, mutta myös osissa. Urkumelodiat lähes tyhjien, alakuloisten suurkaupunkimaisemien (Lontoo) päällä luovat yhtäaikaa pysähtynyttä sekä harmaan sävyissä väreilevää tunnelmaa. Myös silloin tällöin pilkahteleva psykedeelinen värimaailma ja tehokkaan kuiva huumori antavat elokuvalle polveilevuutta.
Tämän pysähtyneiden ihmisten ja maisemien elokuvan näyttelijäkaarti on myös erittäin osaavaa, aiheeseen sukeltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti