Luis Bunuelin parhaimmistoon kuuluu myös Linnunrata. Julmaa, mutta varsinkin hullua pilaa uskonno(i)sta (,no kristinuskosta lähes pelkästään,) laskeva elokuvateos.
Pikkuisen laskevaa on kyllä pitemmän päälle myös itse elokuva tasoltaan . Loppua kohden jankkauskerroin (pakostakin?) kasvaa ja katsojan katse alkaa herpaantua. Mutta lopussa noustaan taas ylöspäin. Elokuva on kuitenkin sen verran oudon vetävää kamaa, että jankkausjaksonkin kestää. Ei kuitenkaan mene Bunuelin mitalikolmikkoon (Kulta-Aika, Viridiana, Tuhon Enkeli), mutta heti pistesijoille kylläkin.
Linnunradassa kaksi kulkuria suorittaa pyhiinvaellusmatkaa Pariisista Santiago de Compostellaan, Espanjaan. Matkasta sukeutuu varsinainen erilaisten uskonlahkojen vyöry. Ollaan jonkun asian puolesta tai täysin sitä vastaan. Tai jotain siltä väliltä. Kaksikko törmää näihin lahkoihin `nykyajassa`, mutta vastaan tulevat ryhmittymät voivat olla hyvinkin kaukaa historiasta. Välillä mennään suoraan historiaankin ilman päähenkilöiden johdatusta ja/tai osallistumista. Tai sitten sitten vastaavasti elokuvassa esiin tulleista tyypeistä tulee vähän aikaa, sen hetken, päähenkilöitä. Nämä erilaiset törmäämiset ovat elokuvan ehdoton suola. Ne rytmittävät hommaa hyvin. Mutta loppua kohden tosiaan tuntuu törmäysten terä vähän tylsyvän, mutta eivät liikaa.
`Leivän kärsimys.` Kummallisista kohtaamisista voisi mainita muinaiskaavussa kulkevan ja latinaa puhuvan lammaspaimenen tai oudon, vihakasvoisen pukumiehen joka sanoo: "Jos kerjäläisellä ei ole yhtään rahaa, niin sitä ei pidä hänelle antaa. Mutta jos hänellä on sitä vähän, niin hänelle pitää antaa paljon." Ajatuskummastusta herättää myös kohtaus jossa pappi jakaa leivän osiin ja ilmoittaa ettei hän ole syyllinen sen kärsimyksiin viljankylvöstä uuniin laittoon. (Elokuvan alussa on tullut kohtaus jossa taikinaa vaivataan ruumisarkun oloisessa esineessä.)
Aivojahierovan outoa elokuvaa, jossa esillenostettavaa on myös se (ja varsinkin se) että Bunuel ei säästä myöskään ateisteja. Tai sanotaanko, että hän käsittelee samanlaisella, välillä mikroskooppisella, joskus jopa laajakuvaisella lämmöllä sekä uskonnollisuutta että uskonnottomuutta.
"My hatred of science and my horror of technology will lead me one day to an absurd belief in god..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti