mm Rambo-ohjaajan George P Cosmatosin pojan Panos Cosmatosin ohjaama, vuoteen 1983 sijoittuva Beyond the Black Rainbow on villin rauhallinen ja kiehtova trippi joka lataa päällekkäin nykyteknologiaa, tulevaisuusvisioita sekä varsinkin vhs ja kasaripelikuvastoa tähän niinikään mainitun vuosikymmenen halpisgenreilyitten (scifi,kauhu,post-apocalypse(?)) elokuvamaailmaan. Aivan kuin löytäisi elokuvien erämaahan kadonneen, visuaalisesti ja ajatuksellisesti aikoinaan loihditun halpisharvinaisuuden.
Elokuva alkaa hämärän Arboria-instituutin mainosvideolla jossa rauhalliseen, mutta pelottavaan tapaan ja tyyliin kehutaan laitosta paikaksi jossa voit löytää/tulla paremman itsesi/paremmaksi itseksesi, ja muuta vastaavaa.
Tämä laitos onkin elokuvan pääjuttu, ja varsinkin sen pääp(r)omo(oottori)/päälääkäri (nimenomaan pää) ja hänen hoidettavanaan oleva nuori, hiljainen vetäytyvä nainen.
Ei täysin juoneton, tai sitten ylijuonellinen, mutta silti siitä huolimatta tai nimenomaan siitä/niistä johtuen sujuvasti seurattava hämäräpala. Sujuvuutta ainakin meikäläisellä auttoi paljon välillä todella matalalla mörisevä syntetisaattorisurina. Tällä koko elokuvan ajan möyrivällä syntetisaattoritaustalla onkin todella suuri osuus ja merkitys, yhtään voimakasta visuaalista puolta väheksymättä. Näitten osien yhteensulautuminen on hienoa ja tarkkaa luokkaa. Siinä musiikki möyräisee mukavasti mahanpohjassa, kolmiot leijuvat ilmassa ja oudot tapahtumat lisääntyvät rauhallisella mutta määrätietoisella tai tietämättömällä tahdilla.
Ei jokapäiväinen cup of tea or coffee, mutta sopivalla hetkellä todella vaikuttava genremysteeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti