Tämänniminen devari luikerteli ja uiskenteli käteeni kirpputorilla.
Jälleen ollaan jossain amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jonka juttu on iso järvi (maisemat muuten komiat) jonka päällä ja rannoilla sitten kisaillaan ja kauhuillaan.
Komiat ovat muuten kalatkin, sillä tään leffan juttu ovat tietenkin nuo käärmeenpääkalat, jotka ovat muutaman vuoden takaisen myrkytyksen jälkeen tulleet takaisin isompina, vihaisempina ja verenhimoisempina.. Ja etenkin he ovat ihmisten kasvuhormonin perään.. Eli Problem is Back!
Probleemeista puheenollen, tässä elokuvassa ne eivät ole nuo käärmefisut. Ne ovat aika veijarin näköisiä, melko isoja möllyköitä (ja vilahtaa muutaman kerran valaan kokoinenkin veijari loiskahtamassa ja roiskahtamassa) jotka louskuttavat terävähammasrivistöisiä suitaan sekä vedessä että maalla (käärmeitäkin kun osaksi ovat, pystyvät olemaan maissa tunnin pari, sitten kuivuvat. Tämäkin "tunnin-pari sääntö" kyllä roska-elokuvamaisesti tietenkin tahallaan(?) unohdetaan pari kertaa. Saadaan vähän pitemmät taistelut.) Probleema ei myöskään ole kalojen puremagore, ne ovat pari kertaa ihan näyttävän näköisiä, pari kertaa tosin näyttää sensorin sakset vilahtaneet (katsannossa Suomi-devari). Ja vielä, ongelmana ei myöskään ole yleinen roskaisuus, esim taloa saartavat, hitaasti tutisevat ja etenevät ja lopulta taloonkin pääsevät kalanmöllykät ovat absurdin roskainen näky.
Elokuvan iso ongelma on kaikkein näiden, edellisessä kappaleessa luetelluiden asioiden laittoman vähäinen esiintymistiheys ja kesto (ehkä nyt lopputaistelua lukuunottamatta) sekä roskaelokuvamittarilla/sapluunallakin mitattuna oleva "näyttelijä""työskentely" joka on aivan kammottavaa. Lukuunottamatta ehkä vanhaa tv-nimeä ja naamaa Bruce Boxleitneria.
Lopputulemana melkoisen tylsää roskailua.
Tämäpä kammotus tuli joskus kavereiden kanssa katseltua iltaa istuessa. Aluksi taisi hieman naurattaa, sitten itkettää ja lopussa taas naurettiin.
VastaaPoista