A Woman Kills (Ranska-68) Absurdia avuttomuutta

Tai tässä pahemminkin, paremminkin A Man Kills. Tässä Jean-Denis Bonanin ohjaamassa outoudessa toitotetaan aluksi niin monta kertaa sitä että "prostuoituja tappava nainen on kuollut, silti murhat jatkuvat..." että tehokeinoisuus, keinokkuus ylittyy jo heti aluksi. Se ei ole, vaikka tekijät niin luulevat, välttämättä kokeellista elokuvaa. Eikä mustavalkonen filmi. Eikä se, että kuvataan pitkään kapeita katuja, käytäviä (tai mitä tahansa kohtausta) kirskuvan musiikin kera. Eikä jäykän monotoninen monologi (lue: huonosti näytelty) ohi tai suoraan kameraan. Kaikki nämä vedetään tässä ihan salkoon, ja se on tylsää. Aihe on karu, mutta jotain absurdia huumoria on yritetty etsiä, onnistumatta. Jean-Louis van Belle tulee mieleen (se on positiivista), mutta ilman hänen avaruudenläheistä "arkea", lakonista hulluuttaan, maanläheistä linnunrataa... Ai niin, Se Mies; Elokuva tuuttaa lähes koko ajan huonosti hullua näyttelevää miestä, joka taitaa olla siksi seksi sarjaseksimurhaaja. Yksi valtti elokuvalla kyllä on; Jatkuvat, kökösti puhe`lauletut` chansonit menevät laulu laululta oikeasti `kriittisimmiksi`, käsittämättömimmiksi..

Irrallinen (Puola-64)

Vähän kuunnellen, muunnellen: `Joskus kiipeän tänne ylös kuuntelemaan kaloja.` Jerzy Skolimowskin esikoiselokuvassa, esikoisohjauksessa hän itse juoksee ympäri Varsovaa ennen myöhäistä armeijaanastumistaan. Hän ja tapaamansa tyypit ovat myös irrallisia, sopimattomia, tylsistyneitä. Pää-irrallinen lukee yliopistolla iktyologiaa eli kalatiedettä, mutta sekin jää nyt armeijan alle. Tai jonkin. Elokuvassa on paljon kyynis-lakonisia heittoja (kun hän kertoo että lähtee ehkä maaseutukaupunkiin alan töihin, hänen kotirouvagigolona toimiva taidemaalari-selittäjä kiteyttää: "Kerran viikossa elokuva, bridgeä apteekkarin kanssa, yksi prostituoitu kaupungissa."), absurdeja hauskuuksia ("Ostatko tummaa vai vaaleaa leipää?" " "Ei väliä värillä, se tulee sokealle."), näppärähköjä yhdistelmiä (lohien paluusta aina samaan joenmutkaan kutemaan vedetään verkot parien löytämiseen, avioliittoon), mutta kukaan ei juurikaan naura, noteeraa näitä juttuja. Harhaus ja harmaus hallitsee. Lähes mestariteos mielenkiinnottomuudesta mihinkään. Hän on irrallinen, irti, mutta silti täysin jumissa. Ja monet muut. Valtiokin. Se varsinkin.

Ilmaan heitetty kivi (Unkari-68)

Alussa siirrytään mehiläisfarmilta (mehiläiset pörrää, varmaan varma valtiokontrolliviittaus, Suomessa varmaan olis loputon sääskisuo) maanmittaukseen (ihmiset, maisemat luupim läpi ylösalaisin, varmaan varma valtiovittuiluviittaus) ja maatamitattavalta maaseudulta löytyy siemen siihen, että ei kai näin `hoidettu` järjestelmä, järjestelmän alainen maa ja valtio toimi. Elokuva kärsi vuoden-68 Cannes-kapinasta, mutta ei kai tällainen ei-kommunistinen kiteytys olisi Godardisteille kelvannut muutenkaan. Sekopäisen seurannan säälittävä' `huipennus` tulee lopussa kun kommunistinen koppalakki-k*sipää (tai tarkemmin; tahdoton, taipunut, taittunut tollo tyhjäpäätyperys"sankari"sotilas) `haluaa` maanmittaaja-valokuvaajan kameran, kun sille tallennetut todisteet eivät oikein juhlista Uuden Järjestelmän uutta arkea, eikä oikein juhlaakaan. Elokuvan lopussa valokuvaaja kuljettaa kaikkialle nestemaljapulloa, jossa maaseudun ihmisistä ottamansa kasvokuvat vesileijailevat esiin ja pois, esiin ja pois, esiin ja pois.. Kaunista, kritiikkiä. P.S. Hevoskärry-drive in-elokuvateatteri pustalla hyvä idea ja toteutus, mutta tietenkin pelkästään kommunistinen, propagandistinen sellainen. Ihan Miklós Jancsómaisiin, geometrisen, luonnottoman, tanssimaisen teeskenneltyihin väkisiirtymiin ei ohjaaja Sandor Sara onneksi ryhdy, sorru, vaan siirtymät ovat luonnollista laatua.

Andrzej Wajda: Samson (Puola-61)

"Onko `tuolla ulkona` tosiaan niin kauheaa kuin väittävät?" "En tiedä, koska täällä on niin valkoista ja siellä niin pimeää." `En näe.` `Enkä ole ainoa.`

Muuri, Bariera (Puola-66) Kynttilöitä ilmassa, haaveita hatusta. Sumussa ympyrää... Mihin ja miksi?

Mikai ja mikä? Mies uskottelee "kaikille" menevänsä huomenna naimisiin.. "Jopa meidän kyynisellä ja toivottomalla sukupolvella on akteja jotka tehdään imtohimon kuumuudessa." Nyt laitetaan heti kovat kouraan ja puolat ranteisiin; Elokuva alkaa kun käsiä sidotaan yhteen sähköjohdoilla. Kyseessä on tosin `vain` lääketieteen opiskelijoiden `leikki`. Ja yhdellä onkin säästöpossu sidotuissa käsissään piilossa takanaan. ("Hei! Lääketieteen opiskelijat! Te tiedätte mitä veri on! Pääsiäisviikko on Iso Viikko luvuttaa verta!" Ristiinnaulitseminen ja verenluovutus summataan yhteen!! Ja Nunnat puhelinkopissa; "Odotamme Ylösnousemusta!" Mutta taitaa olla niin, että ylös nousee musta. Ja mikä ja miksi on karmea kohtaua jossa mies kiipeää seinää saadakseen narussa roikkuvan elävän linnun? Ja miksi ja mihin sisällä, studiossa, sumussa ympyrää juosten kiertävät kansalaiset kiirehtivät avantgarde-hälytys musiikin soidessa, välillä pysähtyen liikennevaloihin? Nyt Jerzy Skolimowski ruoskii ja sivaltaa erikseen ja yhtä aikaa yhteiskuntaa ja sen kansalaisia. Itseäänkin. Uskomuksia. Uskontoa. Uskomatonta. Komea kohtaus: Ensin tutustumme tyhjän ravintolan laseisiin jääneen vodkan-juojaan, sitten siivoojaan josta tulee viidentoista sekunnin laulajatähti. Ja toinen: Pariskunta tanssii itäblokki-iänikuiset sanomalehti- kolkkahatut päissään (ja päissään) myrskyä esittävän taulun edessä - taulu muuttuu myrskyksi. Ja kai kapinaa tämmöinenkin: Koko kapakka pyöritysvinguttaa vodkalasejaan sormillaan. Entä mäkihyppy matkalaukulla silmät sidottuna julistenaamalla? Hyvää tolloturisteilua. Kehyskertomus: Mies kantaa mukanaan perintömiekkaa, mutta kuten Meren Manillaköydessä köysi poljetaan tunkioon, tässä miekka murjotaan maahan. Ilman mitään Isänmaainhoa-intoa. Ja mustavalkokuvaus on jälleen komeaa. Ja varsinkin yössä. Itäblokin Ikiyössä varsinkin. . "Älä välitä huudoista, seinän takana on hammaslääkäri." `Joka menettää uskonsa kuin käden saa apua, hoitoa täältä` Mutta ensin pitää selvittää mikä, mistä on `täältä`. mutta kukaan ei selvitä, senkun `mennään` ja `tullaan` vaan... Tai pysytään paikallaan... Viimeksi mainittu "houkuttelevin", käytetyin, suosituin "vaihtoehto".

Hands Up! (Puola-Englanti-60-luvun loppu->81) Ankaraa valkeaa, ankaran valkeaa

Ja vaikeaa. "Pelkäät että lennät ulos eliitistä!" "Pelkäät menettäväsi bonukset!" "Pelkäät että että sinua ei enää päästetä ulkomaille!" "Pelkäät että autosi hajoaa!" "Pelkäät että koirasi kuolee!" "Pelkäät että palvelijattaresi lähtee!" "Pelkäät menettäväsi ajokorttisi!" "Pelkäät että sinut potkaistaan Puolueesta!" "Miehet valkoisissa voivat olla kirurgeja tai partureita." "Herra, kumpi tulee, tasoitus vai kallonporaus?" Näin huutavat ja kysyvät kalkilla, laastilla peitetyt miehet Jerzy Skolimowskin pitkään pannassa olleessa ja 80-luvulla uudestaan uudella aloituksella käynnistämässä elokuvassa. Sama porukka makaa, melskaa, ryyppää myös julisteen päällä tuulessa. Kun juliste kohotetaan siinä nelisilmäinen Stalin kohottaa etusormeaan! Äkkiä huutaen, juosten pakoon!... Kalkkipöly ja kynttilät (tätä suurin osa elokuvasta) näyttävät muuten kalsean komeilta mustavalkoisella filmillä! Ja junanvaunussa...

Pöyristys: Putka palaa (Suomi-Lappi-23) `Terveisiä Säätytalolle`

Kasetillinen kaahausta, kaaosta Muurolasta, Rovaniemeltä. Kappelekaksikko "Laiskat lattiaan" ja "Sen saa minkä pilaa - Sitä saa mitä tilaa" sopii Säätytalon hallitusneuvotteluihin kuin köyhä kyykkyyn!