Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
lauantai 2. heinäkuuta 2022
Woman of The Port (Meksiko-34) Varhainen Meksikoelokuva karttaa kompromissit
Rahaton, varaton, velkainen perhe eli isä ja aikuinen tytär yrittävät luovia alaspäin luisuvassa elämässään ja maailmassaan. Luisua nopeuttaa tytön rakastajan paljastuminen naissarjahuijariksi ja vanhan isän, ruumisarkku`pajan`(!) vanhimman työntekijän (jolla "On pakkomielle oman arkkusi valmistamiseen") vakava sairaus ja lopulta kuolema. Jonka aiheuttaa tuo mainittu huijarinilkki, kun vanhus-isä on tulossa vasaroimaan hänet. Tästä tämä tie vie sitten naisen satamaprostituoiduksi, ja yhtenä syynä tähän on vielä kolmen katkeran kääkän, pirullisen piha-akan keittämät kitkerät k*siliemijuorut, valheet. - Varhainen meksikolainen klassikko erittäin hyvin näyttelijäsuorituksin. Ja printti on harvinaisen kuulas, puhdas, roskaton ja selkeä, itse tarinassa kuulautta ja puhtautta ei löydy kuin tyttärestä. Erittäin hyvin onnistuu kipeän komea kohtaus jossa karnevaaliväki törmää hautajaissaattueeseen; Kaupungissa on yhtä aikaa sekä (kuoleman) karnevaalit että isän hautajaiset. Hautajaisiin osallistuu vainaja, tytär, kuski ja hevonen, karnevaaleihin varmaan kaikki muut. Kumpikin porukka kulkee omia katujaan, mutta kun kerran törmäävät, niin iloinen idiioottilauma luulee saattuetta karnevaaliin kuuluvaksi, ja alkavat huutamaan "Paha mieli pois!" ja levittävät paperisilppua. Mutta kun he viimein tajuavat asian, ottavat he naamiot pois ja kunnioittavat kuolemankulkuetta, kulkevat vähän aikaa mukanakin, kunnes karnevaalit vievät taas voiton.. Ja niiden jatkot; Ajalleen harvinaisesti rinnat riipaistaan esiin baari-ilottelussa. Kipeän komea on myös elokuvan loppu, kuvallisesti. Sanallisesti se "vain" vie ikävyyden iltahämärärään ja yön ytimeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti