Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
keskiviikko 27. heinäkuuta 2022
Michael J Murphyn kasarikauhuilut 1: Bloodstream (Englanti-84) Mainiota Murphyä, vaikka leffa välillä laahaakin
Olen joskus miettinyt että onkohan joku jossain tehnyt eräänlaisen, jonkinlaisen gore-halpa-vhs-version Vincent Pricen Theatre of Hatesta. Ja varsinkin goreversiota Peeping Tomista. No, Michael J Murphy on. Tosin kukaan, yksikään ei huomaa kun murhaaja vrittelee kameraa ja jalustaa aukealle(,) aukiolle, huoneeseen(!), metsään, pellolle, torille. No, ei tässä torigorea ole, mutta tietenkin tosiaan tottakai perinteiset peltogoret, metsägoret, huonegoret... Ja elektroninen eksorsismi! - Vhs-vääntäjä alkaa tekemään kostoelokuvaa ilkeästä vhs-tuottajasta jengeineen. - Ihan kekseliäs, kovahko goreilu, mutta esim Atlantiksen campcharmi, gloria ja hullu huumori sekä Pricen elokuvan ilkeä ironia puuttuvat. Mutta Patrick Olliver huumorittoman hulluna ohjaajana on hieno, upea, uskottava. Ja entäs tuottaja sitten? Hän on niljakkaan huonosti näytelty niljakas valehtelija, eli hänkin juuri sopiva filmiin. Mutta elokuvassa aivan liikaa (kolme, jopa neljä varttia viidestä vartista) turhaa, tyhjää matskua jossa katotaan (televisio televisiossa) erilaisia halpis-vhssäilyitä (kauhu, post apocalypse, fantasia) ja jopa vhs-unia (sinänsä hieno idea) ennenkuin päästään todellisuuteen. No, sanotaan, kolme varttia on tätä elokuvaa, juonta, kokonaisuutta sotkevaa osastoa ja se olisi saatu jokseenkin jonkinlaiseen kuntoon koherentimmalla, kokonaisvaltaisemalla keskittymisellä kostoon eikä näihin juokseviin häntiin. Ja, ai niin, vaikka en olekaan super- ultrakuvauksen ystävä näissä halpisteluissa, niin tässä on valotus aivan liian monta kertaa pielessä, tai ei niinkään pielessä siis, vaan suorasuuntauksellista valkovaloa päin katsojan silmiä, ja vain pari kertaa se on `todistettavissa` tarkoituksellisesti. Yleensä se vain peittää näkymän. Mutta kuitenkin Murphuiluista paras. Ja sen parhauden tekee loistava lähtöidea (kauhuvhsauteur- elokuvaentusiasti vs vhs-moguli), elokuvahistioriatetämyssijoittelu ja `yleinen` tunkkainen vhs-tunnelma, vaikka leffa välillä haahuilee ja laahaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti