The Immortal Three (USA-75) Aivan oivan älytöntä menoa.

"Three sisters and Mata Hari-mother." Kolme toisilleen tuntematonta naista on kutsuttu Naisen hautajaisiin ja varsinkin testamentinlukuun. Molemmat samalla heitolla!?. Selviää että että kuollut oli heidän äitinsä ja vielä vakooja!! Kaikilla kaiketi eri isä, äidin vakoojauhreja. Tai äiti heidän. Sillä äiti käytti seksiä aseenaan. No, nyt on äiti kuollut ja jokainen saa miljoona dollaria. Paitsi jos yksi heistä kuolee, niin kaksi muuta jakavat testamenttipotin, ja jos kaksi kuolee, niin jäljelle jäänyt perii potin, ja jos kaikki kuolevat, niin oliko se nyt niin, että testamentinlukija saa rahat. Mutta jos äiti on murhattu (kuten on käynyt), naisten on selvitettävä murhaaja ennen kuin rahat ropsahtavat tilille. Eli tämmöinen `tyypillinen` roskaelokuva`tyypillisyys`. Sitten naiset asettuvat loistolukaali-omakotitaloon taloksi ja "asioita selvittelevä ja selvittävä" softseksailu voi alkaa. Ja se (vai ne?) murhari myös selvittelee juttuja omalla tavallaan ja "tontillaan". "This is much, much better than Mission Impossible." lausahtaa yksi naisista kun he lähtevät isä ja/tai mies`murha`jahtiin. Kuka isistä on syyllinen? Vai onko se kuolleen isän aikamiespoika? Vai joku muu mies? Vai onko kaikki `vain`vakoojahuijausta? - Doris Wishmanin ohjaama murhaisa (turhaisa?) softseksiälyttömyys. (Mm kun kilisevän kristallikruunuinen ja jalkaterän paksuinen kokolattiamattoinen hissi pysähtyy välille, miehelle ja naiselle tulee heti hiki ja vaatteet pois, ja hissi-tissilikistelyksihän se menee. Leffa on muutenkin `vain` likistelyä, likistelyleffa.) Tai enemmänkin, ennemminkin softseksinen murhaälyttömyys. Eikä se ole turhaisaa, sillä yleisen älyttömyyden lisäksi varsinkin murhat (esim heinähanko kerrostalohuoneistokauttakonttorikoristuksena ja murhavälineenä) ovat oivan älyttömiä. Aivan älyttömiä.