keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Gran Casino (Meksiko-47)

Luis Bunuel ja musikaali?! Luis Bunuel teki ensimmäisenä pitkänä elokuvanaan musikaalin?! Ehkä surrealismia sekin (mikään muu elokuvassa ei ole, ehkä ei sekään), ainakin "studiosurrealismia", mutta niin vain teki tämä yksi surrealistisen elokuvan isistä. Sillä tässä 1800-luvun Meksikoon sijoittuvassa elokuvassa heretään usein laulamaan (vankilapaon viilanvingunnat kätketään laulun taakse, öljykentällä pomot ja työläiset laulavat, Casinolla lauletaan). Tässä tulivatkin nämä elokuvan pääpaikat, öljykenttä ja Casino. Ne muodostavat teoksen läheisen rungon ja sitovat, sitoutuvat toisensa, toisiinsa rahan, rakkauden, petosten, ystävyyden sidoksin. Maa, leipä, rahahan olivat usein äijän mikroskooppilinssin tähtäimessä.

Tuskin siis surrealismia, mutta hyvin näyteltyä, lavastettua, laulettua (mm Trio Calaveras) elokuvaa. Perusviihdyttävää tavaraa. Kyllä tämän mielellään katsoi. Ei kaiken tarvitsekaan olla surrealismia, Bunuellilakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti