Kun supersurrealisti Fernando Arrabal tekee lastenelokuvan(!), niin kyseessä ei voi olla kuin absoluuttista parhautta! Ja näin on!
!Look, there`s a door." "I wonder if it`s open." "Hey let me in first, I found the house." "Let me through. Let me through."/"And then we can start our exploitation." "No Toby, our exploration." Kaksi lasta ja lemmikkihanhi(!) on sukulaisperheessä `hoidossa`. `Perhe` saa uuden jäsenen kun Kamputseasta saapuva pakolaispoika otetaan mukaan lapsikatraaseen. Tästä alkaa seikkailu, josta ei puutu perheen pojan unelmointia pojan ja hanhen formulakisavoitosta, saman parivaljakon potkuauto- avaruusseikkailua, eikä varsinkaan puutu metsässä asuvan kuninkaallisessa pyörätuolissa istuvan `hassuhemmon`, Perun hallitsijan (Mickey Rooney!) pusikkoon piiloitettua veturia ja junarataa. Sitä pitää päästä kokeilemaan!
Mukana myös vähän Jodorovskimaista sirkus-surrealismia, mutta sekin silti täyttä Arrabalia; Klovniporukka trapetsoi parin metrin korkeudella olevalla puhelinlangalla ja unelmoiva hanhipoika korjaa katkeavan trapetsilangan purukumilla kesken kävelyään!
Elokuvan loppu eräänlainen nopea yksinkertaistaminen, mutta erittäin toimiva. Tämä `eräänlainen yksinkeraistaminen` leimaa oikeastaan koko elokuvaa, ja tyylillä. Sitä ei ole tungettu täyteen surrealistisia elementtejä, vaan tarkasti harkitut surrelistisoinnit tukevat, tuuppaavat elokuvaa juuri sopivasti eteeenpäin. Taiten tehtyä tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti