Mestariohjaajien kaikki elokuvat eivät ole mestariteoksia. Eivät läheskään. Mutta monet mielenkiintoisia. Mielenkiintoinen on kuitenkin vähän liiankin lattea, epämääräinen, mielenkiinnoton (heh), mitäänsanomaton, tuttu, tyhjä ja turvallinen sana kuvaamaan Jules Dassinin `Lakia`. Siinä on paljon hyvää. (No, hyvää aika [k]apeasti, sillä perusasiat, hyvä teksti, hyvää näyttelijyyttä, hyvä ohjaus, hyvä sijoittelu ovat kunnossa, olemassa, perustasoa, mutta elokuvan suola, pippuri ja muut mausteet ovat sinne tänne ripotellut, sijoitellut tekstin-näyttelemisen loisteliaat ali ja yliajot.)
Italialainen pikkukaupunki on harkitun hörhö kliseekimppu; Juuri kukaan ei näytä käyvän töissä (ei näytä olevan työpaikkojakaan missä käydä töissä, töitä mitä tehdä), vaan varsinkin vanhat ukot, ja nuoremmatkin jullit istuskelevat, makaavat torin laidoilla, naiset ovat kotona. Kaupungissa vallitsee vähän fantasianomainen uneliaisuus, mutta pinnan alla, tai tässä tapauksessa pinnan päällä on kahden miehen julma johtajuus; Varsinainen johtaja Don Cesare (Pierre Brasseur) on jo vuosia sitten vetäytynyt (lukuunottamatta metsästysretkeä) vanhoilla Kreikka-aarteilla vuorattuun taloonsa, koska ei siedä meteliä. Mutta johtaa silti kaupunkia kovaa ja korkealta, mutta myös tarvittaessa lempeästi. Päinvastainen tapaus johtamistyyliltään on arpinaamainen katutason kusipää, sutkiroisto Brigante (Yves Montad), mutta heidän kummankin valta taitaa olla murenemassa. Cesarella vanhuuteen ja kuolemaan ja roistolla sen kerrannaisvaikutuksilla. Kaupungin ja johtajien yli todellinen manipulaattori taitaakin olla vilkas, iloinen, mutta myös raivokas Marietta (lähes loistava Gina Lollobrigida), joka on rakastunut tylsään, mutta komeaan, pohjoisesta tulleeseen agronomiin (Marcello Mastroianni). Brigante on myös ihastunut myös Mariettaan ja Brignten poika tuomarin vaimoon (Melina Mercouri). Eli onpa suhdesotkut ja tähtikaarti! Erikseen on mainittava Mastroiannin tietoisen alivaihteella (häneltä sujuu sekä ali että ylivaihdenäytteleminen) esittämä tylsä hahmo, agronomi. Hän esittää tylsimystä tylsästi, eli juuri niinkuin pitääkin. Lähes surrealismia elokuvaan tuo kohtaus, jossa unelias kylä yht`äkkiä muuttuu turistirysäksi valtavine katujuhlineen. Juhlien yhteydessä Marietta varastaa vyönsoljella auton oven avaten sveitsiläisen turistin rahat, koska mahdollinen avioliitto agronomin kanssa `vaatii rahaa`. Lopussa elokuvaan tulee farssin-dramatiikan keinoja ja sävyjä, jotta homma saadaan uuteen, mutta kuitenkin perinteiseen pakettiin.
Oikein sujuvasti seurattava ja tehty kokonaisuus, jossa uneliaisuus ja virkeys, ilo ja dramatiikka vuorottelevat. Erityisen karu, mutta poispääsevä, on tuomarin vaimon kohtalo. Elokuvan nimessä, mainosmateriaaleissa, joissain arvosteluissakin tuodaan esiin että `Laki`, on johtoteema, `laki` on kaikki. Mutta minusta asia ei ole näin. Tässä elokuvassa `Laki` on nöyryyttävä juomapeli, joka elokuvassa muutaman kerran mainitaan, ja kerran (oikeasteen kaksi kertaa) pelataan. Se on hyvin valittu allegoria ja sitä pelataan elokuvan käännekohdissa, mutta varsinaiset `lait` ovat ihmiset itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti