Kasvoistaan karmeaksi turmeltunut professori on keksinyt näkymättömyyslaitteen, näkymättömäksi tekevän laitteen (joku mittari roikkuu [sukeltajanpuvun?!] rinnan päällä). Hän on myös kekannut revyynäyttämön päätähtinaisen, johon hän on ihastunut. Hän fanittaa naista näkymättömänä teatterilla, jotta tanssijatar ei kauhistuisi.
Mutta mukana tietenkin myös Mabuse. Hän haluaa tietenkin myös näkymättömyysjutskan. Hän kaappaa proffan kehon ja mielen, mutta onneksi äijä pysyy suht lujana. Ja onneksi Saksaan saapuu taas Lex Barkerin esittämä FBI-mies. Ja onneksi Saksassa on vastassa tuleva `Vanha Kettu`, Siegfried Lowitz, tässäkin Komisariona.. (Lowitzin kovin kuuskytluku-krimi-komisariointi oli ehdottomasti Der Hexer.)
Ihan sujuvaa, näppärää, mutta aika lailla ennen tehtyä, ennen nähtyä kamaa; näkymättömyydellä kikkaillaaan; teatterikiikarit, ohjelmalehtiset, pyyhkeet ja puhelimet leijuvat ilmassa, mutta näkymättömyyksien paljastaminen suht nokkelaa, höyry ja vesi. Vähän mihinkäänliittymättömänä, mutta nokkelana juttuna elokuvassa on sukeltajien armeija. Kun suklaripukuinen porukka juoksee hautausmaalla tai jopa näkymättömänä, ollaan jonkun oudon ytimessä. (Viiskytluku-kuuskytluku Saksa-dekkaroinneissa (ja Edgar Wallaceissa) tää sukeltajahomma on jonkin verran käytetty teema.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti