Dr Mabuse vs Scotland Yard (Ger-63)

 No, ei tullutkaan vielä nuo edellisessä mainitut tylsyydet, tuli tämä tylsyys.

Elokuva alkaa todella ankean alakuloisella, karun kököllä alkuteksti"keksinnöllä": Mabuse nuokkuu pöytää vasten ja herää to-del-la  hi-taas-ti `täyteen pahuuteensa`. Eli istuu ja puhuu.. Sitä samaa..

Aikamoista nuokkumista on itse elokuvakin. Typerän näköiset silmälasit omaava Mabuse on taas `mestarillinen mielensotkija` ja hänen `mielensä`, `haamunsa` sekoittuu erään proffan päähän. Ihme-valopiste-pistooli-kameralla `pisteytetään` mm postinjakaja murhamieheksi. Onnistuneemmassa, kekseliäässä, kierossa, käänteisessä kameroinnissa pyöveli päättääkin tulla itse uhriksi. Sitten tietenkin tämäkin idea pumpataan kuiviin sillä tylsimmällä tavalla: Kamera alkaa puhumaan ympäri Lontoota, mitä mielenkiintioisenpiä ihmisiä kohti, mutta tulevista tilanteista selvitään sekunneissa, kaikista kameroinneista (suurimmasta osasta) ei edes mitään tilannetta ehdi syntymään.. Saksalaista täsmällisyyttä?

Aivan lopussa on jotain erittäin pientä yritystä, mutta, myöhäistä, myöhäistä...

Mitkä mahdollisuudet, mutta lopputulos? Ei mikään! Ei aina riitä se, että tylsyyden päälle soitetaan groovaavaa jazzia!

Peter van Eyck taas tylsistelemässä, Klaus Kinski poikkeuksellisesti poliisina ja ehkä-erikoisuutena voi mainita että elokuva perustuu Edgar Wallacen pojan Bryan Edgar Wallacen tekstiin.

"Dr Mabuse - Alles möglich!"
"Hilfe! Der Gorilla!"
"Das ist das!"
Und in Die Ende.. Alles in Ordnung?
Jawohl!
Nein! Ei! Tätä tylsyyttä tuli tämänkin jälkeen valitettavasti vielä  se mainittu Kuolemansädeleffa (= kuoliaaksi tylsistyttävä, sädettävä.) Mutta ei onneksi enempää.