Ei, elokuva ei kerro parrakkaasta naisesta, vaan naisesta, naisista ja parrakkaasta paikallisesta Kendon kuninkaasta.
Ja hyvin itsevarmasta sellaisesta, mutta modernisteiksi itseänsä kutsuva japanilaisnuoriso, ja etenkin eräs nainen pitää partaa ja miestä muutenkin jo muinaisjäänteenä. Naisen veli yrittää ylistää partoja ja partamiehiä väittämällä että lähes kaikki historian suurmiehet ovat parrakkaita; Karl Marx, Charles Darwin ja etenkin Presidentti Lincolniin viitataan (ja kuva näytetään, seinällä) useasti. Tosin erään kerran siirrytään Presidentin kuvasta `nykyajan Lincolniin`, henkilöautoon. Nokkela siirtymä.
Sitten mies ajaa partansa, ja tulokset ovat mullistavia, mutta mihin suuntaan? Nyt nainen ei pidäkään hänestä parrattomana ja hänen entinen vihanaisensa osoittaa hellyyttävää, anteeksiantavaa ihastusta, jopa rakkautta.. Itse mies on melkoisen pösilö naureskelija, sekä parrallisena että parrattomana, mutta näyttäisi että pahin uho on tippunut parran mukan pois parturin lattialle. Eikun eipä olekaan näin, sillä mieshän on ottanut partakasan mukaansa kankaaseen käärittynä!
Lisäksi elokuvassa pienen piikikkäästi piruillaan japanilaiselle kumarruskultturille, sillä niin vimmaisella toistolla sitä suoritetaan.
Nokkela, näppärä mykkäkomedia tulevalta mestarilta, Yasujiro Ozulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti