Howard Hawksin ohjaama natsinarrausleffa ei ole (merkitys)tasoltaan Casablancan luokkaa, eikä yllä myöskään Casablancan loistavaan lokaatio ja näyttelijätöiden monipuolisuustasoon, onpahan vain pirun hyvä ja onnistunut seikkailu.
Humphrey Bogart on nyt kyyninen kapteeni joka pienellä laivallaan tekee mm maksullisia kalastusreissuja turisteille sun muille Martiniquen saarella toisessa maailmansodassa, Vichyn hallituksen aikaan ja "komennossa", ja Lauren Bacall esittää paikalle saapuvaa taskuvaraskaunotarta. Kapua pyydetään salakuljettamaan muutamia ihmisiä pois saarelta, mutta hän kieltäytyy toistuvasti. Mutta raha, nainen ja kunniakoodisto lopulta vie voiton ja hankkeeseen ryhdytään..
Erittäin toimiva salakuljetusseikkailu, josta kuitenkin se ihan korkein `klassikkous` puuttuu. Hawks halusikin tehdä elokuvan Hawksin mukaan (myös monien muiden) ystävänsä Ernest Hemingwayn huonoimmasta romaanista To have and have not. (Myös elokuvan aluperäinen nimi.) Lisäksi elokuvaa on käsikirjoittanut William Faulkner. Hawks, Hemingway ja Faulkner saman elokuvan kimpussa! (Faulknerhan käsikirjoitti myös Hawksin Syvää Unta..)
Bogie jättää jälleen natsit nuolemaan näppejään ja elokuva sisältää monia legendaarisiksi muodostuneita lausahduksia, mm viheltämiseen liittyen. Tämä dialogipuolikin jää tietenkin ja tottakai jälkeen Casablancan vastaavasta.
Klassikkokamaa elokuvassa vastaavasti ja ehdottomasti on se että parikymppinen Bacall ja reilusti nelikymppinen Bogart rakastuivat tulisesti kuvausten aikana ja siitä suhde alkoi. Ja tämä rakkauden rähinä, kähinä ja sähinä totisesti kuohuu ja kiehuu kankaalla. Kiuas kihisee, valkokangas höyryää, savuaa, palaa ja sulaa. Burnin` hot couple!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti