90-luvulla puhuttin paljon John Woo`sta ja jonkin verran esim Ringo Lam`ista. Nykyisin ei puhuta paljoakaan edes koko Honkkaritoimintagenrestä, mikä on sääli ja surku.
Lam syöksyi ja sukelsi kaksikosta enemmän karuun katu ja vesi(!)tasoon. Realistisempaan tavaraan, mutta kyllä häneltäkin epärealistisempaa (varsinkin honkkarimaisesti ruumismäärissä), mutta mätössään vauhdikasta elokuvaa löytyi.
Full Contact (-92) on Honkkaritoiminnan perustoiminnan kulmakiviä, Chow Yun-Fatin näyttelijäjuhlaa ja loistava idearikas paukutteluälyttömyys/ja realistinenkin. Ruumiita kyllä tulee, paljon.
Lamin ohjauksista pidän kuitenkin eniten Full Alertista (-97). Se on loistava Melvillemäinen rikos ja -ihmistutkielma, ja ruumismäärä esim Full Contactiin verrattuna on lähes olematon. Mutta kun mätetään, silloin mätetään. Mutta realismi pysyy koko ajan tähtäimessä. Sekä kameroiden, että aseiden.
Juoni on perinteinen (niin pitääkin tällaisissa), väsynyt, mutta virastaan huolehtiva hermokimppupoliisi epävakaata, mutta jokseenkin kunniallista ("Anteeksi, että uhkasin perhettäsi.") `superrikollista` ja jengiään vastaan.
Elokuvan avainidea on kohtaus jossa pääpoliisin perhe on iltapimeässä leikkipuistossa. Isä ja äiti istuvat keinussa ja poika ajaa ympyrää kolmipyöräisellään. Poliisi-isä kertoo vaimolleen kuinka väsynyt hän on, kuinka ase painaa koko ajan enemmän, ja ennen kaikkea, kuinka väsynyt hän on olemaan poliisi. Me toimintaelokuvien kuvioiden syövyttämät, marinoimat, uuttamat, kiehuttamat katsojat odotamme kohtauksessa koko ajan jotain pahaa tapahtuvaksi, onhan puisto pieni valaistu läikkä keskellä pimeää valtamerta. Yhtä aikaa laaja ja pieni alue. Ei muita ihmisiä. Mutta Lam malttaa tehdä toiminnasta todellista, tavallista, arkista, seesteistä. Se on uskottavaa, näin oikestikin tapahtuisi; Perheen yhteinen hetki, ilman pyssynpaukuttelua. Kohtaus elämästä, tavallisesta elämästä.
Epätyypillisempiä kohtauksiakaan ei vedetä överiksi; Tämän rikos-ryöstöelokuvan päärikosidea on sukellus(!)ryöstö, sukeltamalla suoritettu raviradan(!) kassaholvin putsaus. Mutta kohtaus ei sisällä huutomerkkimäistä erikoisuuden tavoittelua, vaan on erittäin onnistunut ja nimenomaan kuitenkin uskottava kohtaus. Loppujen lopuksi kuitenkin `arkinen` ryöstösuunnitelma ja toteutus, arkisella lopputuloksella.
Kamera kiilaa tarkasti annosteltuna, mutta tarpeeksi pitkään, sekä rikollisten että poliisien pariin. Molempien puolella ollaan. Rikollisjengin tulitaistelu-uhrin metsähautajaiset ovat karuudessaan silmiä kostuttava näky (myös jengiläisten silmien), mutta heti perään he tappavat toisiaankin, vaikkakin se vain huomattavasti hankaloittaa tilannetta ja yleensäkin selviytymistä ; pelkuruus-petturuus tuo kunniakoodiston mukaisen karun kuoleman.
Honkkaritoiminnan aatelia sieltä uskottavammasta päästä. Täydellinen rikoselokuva.
Kummasti tosiaan loppui se honkkariäksöneistä puhe. Liekö osittaisena syynä se, että Woo kävi tekemässä jenkkileffojakin, ja taisi se Lamin Ringokin jotakin touhuilla samalla maankamaralla.
VastaaPoistaJonkinlaiseen mainstreamiin hk- ja ylipäätään aasialeffat taisivat nousta kiitos 2000-luvun alkupuolella paristakin syystä: The Ringin jenkkiremake ja siitä syntynyt aasialeffojen uudeelleenversiointibuumi herätti julkaisijat tuomaan globaalisti kattavammin niiden alkuperäisversioita sekä vastaavia elokuvia. Hiipivän tiikerin vanavedessä wuxia ei ehkä nimenä ollut edelleenkään massojen tuntema, mutta kohta oli kuitenkin peruskaupoissakin tarjolla vastaavia vaijerielokuvia ja vuodet sanotaan vaikkapa 2002-2005 olivat saatavuuden kannalta nannaa jos haki aasialeffoja. Full Alertin (hyvä leffa, tykkäsin kovasti) dvd-julkaisukin osui muistaakseni vuoteen 2003, mutta kunhan noiden parin esimerkin huuma hiipui alkoi mediahuomiokin vähenemään ja nyt ollaan lähempänä sitä aikaa kun John Woo ja Ringo Lam saivat suurempaan kansainvälistä huomiota Quentin Tarantinon elokuvien esikuvina, mutta ei sentään olla niin kaukana takanapäin jolloin vain vannoutuneimmat hk-fanit saivat postimyynnin kautta haluamansa vaan ilmiö on pikemminkin vain tasaantunut ihan ok-julkaisutahdin tasolle. Mikä voi olla hyväkin asia jos se tarkoittaisi sitä, että vain laatu läpäisee seulan eikä enää jokin myy vain koska se on trendikästä.
PoistaHuom. ei saa unohtaa animen nousua eikä varsinkaan Pókemonia joka varsin tarmokkaasti edesauttoi 2000-luvun aasiabuumia.
Woosta on mainittava se, että hänelle jenkkiturnee ei tainnut joistakin hiteistä huolimatta tehdä hyvää, sillä aikamoiseen unohdukseen hän päätyi sen jälkeen vaikka tekikin paluun kotikentälleen. Kenties tämän vuoden Manhunt on myös paluu siihen urbaanin actioniin jossa hän teki parhaimmat elokuvansa... myös jenkeissä.