Joo, Venus on vaiti, mutta Maapallon porukat ei.. Gobin autiomaasta löytyy ihmekivi, joka on jonkinlainen viesti Venus-planeetalta. Sitten alkaa elokuvan kertojan, pää - ja sivuosaesittäjien sekä radio -ja tv-juontajien maaninen puhetulva, jossa ruoditaan Venukselle lähetettävän kansainvälisen avaruusprofessionaalien työtä ja elämää intensiivisellä pikkutarkkuudella. (Sekä kommunismin ylivertaisuutta kapitalismiin nähden.) Avaruuskapu (neuvostoliittolainen, tietenkin) kylläkin lausahtaa: "Words... Words... There`s no sense in them.", mutta puheenpapatus jatkuu tästäkin eteenpäin, jos mahdollista, vieläkin kovemmalla hyökyllä.
No, tämän jälkeen meininki rauhoittuu hieman, mutta melkoisen maanisena kuitenkin. Avaruusmatkan aikana puhe vähän laantuu, mutta kyllä sitä vielä riittää.. Lisäksi pari Professoria kulkee niin asia edellä, etteivät he ehdi Pitkän Matkan aikana oikeastaan syödä ollenkaan.. Koska pitää koko ajan ja koko keho täristen painella nappeja.. Ja sitten selviää se, että venuslaisten viesti on hyökkäysuhkaus!
Nyt elokuva muuttuu kylmän komeaksi: Avaruusalus ja avaruus näyttäytyvät hienoina (niinkuin itäscifeissä yllättävän usein), mutta Venukselle päästäessä kylmänkalsea "design" vasta pääseekin upeanlaiseen muottiin:
Venuksen (ydintuhon aiheuttaman) karmeat maisemat ovat jäätävän onnistuneita: Pölysumussa kohoavat reikäiset rautatornit ja jääpuut "hallitsevat" maisemaa, jonka ainoat "elävät" olennot ovat robottisääsket ja sumussa huojuvat solmuketjut..
Jos elokuvan ensimmäisestä puolesta tunnista olisi näitä puherypäksiä lyhennetty/poistettu, olisi kyseessä oiva scifailu. Tässäkin muodossa melkoisen onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti