"Nyt tahtoisin tytön vaikka suonsilmästä!" `Mene suolle!` Roland af Hällströmin ohjaus (1952) Mika Waltarin näytelmästä Noita palaa elämään ja Kaarlo Nuorvalan käsikirjoitus siitä on Suomikauhua, Suomiseksiä parhaimmillaan!
Elokuva yhdistää onnistuneesti kauhun, seksuaalisuuden ja huumorin ja sotkee soppaan sekaan myös alastonta seksiä (ja sitä huumoria lisää) isolla kauhalla.
Suolta löytyy noidan muumioitunut ruumis seiväs rinnassaan. Ruumis kannetaan kartanoon ja Noita (Mirja Mane(lius) herää henkiin...
Noidan vaikutuspiiriin joutuvat heti vanha, irstas kartanonherra (Aku Korhonen), hänen poikansa (Sakari Jurkka), arkeologi (Toivo Mäkelä), kevytmielinen taiteilija (`Noidat ja taiteilijat ovat samaa sukua.`, Helge Herala).
Hurjimman lausahduksen noidasta paaluttaa kartanonherra: "Olen minäkin tyttöjen kanssa heilunut, mutta en minä ketään ole suolla seivästänyt!" Mutta ei pojastakaan polvi pahene, parane, hän lausahtaa: "Minä kohta räjähdän, jollen pian saa purkautua!" (No, on pojalla paineet ja probleemat!) Ja vähän lievemmin: `Noita, pikitukka. Se saa minut ihan kuumaksi.` Kartanonpoika onkin elokuvan seksuaalisesti patoutunein tyyppi, sillä "Ukko on harjoittanut laajaa suvunjalostusta lähiseuduilla, siksi en uskalla paikallisia tyttöjä edes taputtaa, kuka tahansa saattaa olla sisarpuoleni... Piirteet samat kuin Äijällä!" Kartanonpojasta tuleekin `noidan mies.` Mutta on noidallakin sana hallussaan, hän huudahtaa kartanopomolle: "Vanha pukki! Iso pukki! Minäpä katkaisen sarvesi!" Onpa elokuvassa jopa eräänlainen viittaus ryhmäseksiin: "Aviovaimon ei tarvitse kuin selkänsä kääntää, niin heti huvitellaan alastomienn naisten kanssa pimeässä. Ja oikein joukolla!"
Elokuva onkin täynnä kaikenlaisia `noitaväittämiä`, varoittavista toteamuksiata hassutteluihin: `Kaikki naiset ovat noitia!` `Kaksi eri asiaa, noita ja noita-akka.` Suomalaiskansallinen saunakin tietty mainitaan pahuuden pois-pesupaikkana. Ja `kirkossa juokseminen.`
Ylimpänä noitasopassa kiehuu kuitenkin tietenkin itse Noita, ja kiehuu ja riehuu useasti Eevan asussa. (Herätti kohua Amerikassa asti.)
MAITOLAITURIKAUHUA
Elokuva yhdistää kauhun onnistuneesti maalaismaisemaan ja mentaliteettiin. Huikeimpana, jopa uniikkina visiona näemme kuinka noita lypsää lehmästä verta! Maalaiskauhua kekseliäimmillään! Einari Ketola tuo vitsikkään rempseää maalaismeinkiä jatkuvalla `Niin se on, akat!`hokemallaan.
Myös perinteisempiä kauhun purskahduksia ripotellaan paljon. (Waltarillahn oli kauhuteemat hyvin hallussaan, oli kirjoitellut kauhukertomuksia jo teinipojasta lähtien): Kissan varjo heijastuu tulen valossa seinälle pirun ääriviivat muodostaen. (`Saatana! Mene pois, Saatana! Seitsensieluinen helvetin lähetti.`) Noita ottaa risun käteensä ja se muuttuu käärmeeksi. Noitaa suudellessa käteen jää vain pääkallo.. Elokuvan loppukin seuraa yhtä tyypillistä (tosin tylsää, toisteista ja latistavaa) kauhuelokuvan lopetustyyliä. Toisin kuin näytelmässä. Siinä on julmempi loppu.
Mutta se seksuaalisuus. Sen purskahduksia sotketaan noitakeitokseen, kauhukeitokseen ajalleen, jopa maailmanlaajuisesti, harvinaisesti saaden aikaan lähes uniikkia jälkeä.
Kaiken tämän voisi kiteyttää taiteilijan sanoihin: `Härski sutkaus vaatii aina vastaparikseen likaisen mielikuvituksen.` Laittamattomasti sanottu!
`Noita...se tuli sittenkin...`
P.S. En tiedä kuinka paljon Noidassa on ajateltu historiallista kontekstia (noitavainot), sillä noitahassuttelu, kauhuhassutteluhan tämä ensi sijassa on. Mutta vuosisatoja (350 vuotta) sitten tapetun noidan löytyminen viittaa juuri noitavainojen aikaan. Vaikkakin noita on tapettu vähän erilaisemmalla tavalla, vampyyrimaisesti vaarnoitettuna. En tiedä käytettiinkö tätä tapaa aikoinaan myös noitiin. (`Suoremmassa` noitavainoelokuvassa (hassuttelu, (camp) sekin)Risti ja Liekki (myöskin 50-luvulta) käytettiin elävältä muurausta. Tätä tappotapaa kyllä tietääkseni käytettiin noitavainoissa.) Lisäksi mietin elokuvan nimeä Noita palaa elämään. Hiuksenhalkomista kyllä, mutta voidaanko siinä tahallisesti tai tahattomasti viitata noitarovioihin? Tuskin, mutta kyllähän noitavainoelokuvissa noidat aina palamisen jälkeen pala(a)vat kostamaan...
VastaaPoista