50-60-luvuilla Amerikoissa oli kaksi äärilaitojen kulttuuritehdasta; Andy Warholin pop-taidetehdas ja Roger Cormanin roskatehdas. Molemmat suolsivat tavaraa tiiviiseen tahtiin..
Yksi parhaita roskatuottaja/ohjaaja Cormanin tuotoksista on Attack of the crab monsters.
Kumiveneellinen porukkaa saapuu saarelle jonne aikaisemmin on kadonnut vastaavanoloinen jengi. Porukan ranska-aksentti-vitsiniekka-viiksivallu lyö tutkimukset leikiksi, väittäen että jos nää kadonneet ovat aaveina heitä täällä vastassa, odottamassa. Hu-huu...
Mutta eipä kestä kauaakaan kun selviää että saari on umpihiljainen, eläimetkään eivät ääntele (onko niitä?)
Ja onhan niitä. Saari on täynnä jättimäisiä radioaktiivisia rapuja jotka säteilyttävät uhriensa mielen omaan sekomieleensä. Eipä ole ihmekään että ravut naksuttelevat sekopäisinä pahvisaksiaan ja muljauttelevat pahvisilmiään, kun päässä vellovat useiden uhrien mielet suloisessa sekamelskassa. Luulis jo päätä särkevän. Ja uusia sekoituksia syntyy tietenkin myös tästä uudesta sakista.
Kuvanlaadultaan yllättävän hieno (myös monet vedenalaiskuvat) halpistehtaan liukuhihnatuotannon ja jämäkän tarinan yhdistelmä.
P.S. Varokaa tupakoitsijat! Leffa sisältää "valistusosion", jossa näytetään että tupakkimiesten ei kannata pelata korttia dynamiitit panoksina! Varsinkaan jos sekorapukin päättää istahtaa korttirinkiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti