Cat in The Bag (Kanada-64)

Tämän elokuvan läpi menevä ajatus, idea "Kumpi on enemmän kapinallinen, se joka tuo puoliksipehmentyneet kapinallisideansa esiin lehdissä, elokuvissa, teatterissa jne, vai se, joka ei tuo kapinaansa koskaan varsinaisesti esille, vaan kaahaa kapinaa koko ajan itselleen tai parille kaverilleen", on hyvä, terävä, mutta sen (j)uutta(a)minen Ranskan uuden aallon elokuvan kliseisimpään kuvastoon on haukotuttavaa, haukuttavaa. `Meidän suhde on tylsä, tuhoontuomittu, emmehän me esimerkiksi koskaan naura. Ja nyt, sitten kun me sydämellisesti nauramme toisillemme, tiedämme että suhteemme on saavuttanut päätepisteen.`

Escape From The `Liberty`Cinema (Puola-90)

Elokuvateatterissa esitettävän elokuvan näyttelijät aloittavat kapinan. Ensin he tappelevat keskenään, sitten yleisön kanssa, ja toisinpäin. Politbyrossa pelätään, että tämä leviää ensin toisiin filmeihin, sitten kaduille. Sensuuripomo on kahden tuulen välissä. Ja tulen. Filmi uhataan polttaa. Lähes täysin uniikkia kamaa.

Burglar from Hell (USA-93)

Liukuhihnapösilöintiä, jossa murderi möllyää ensin elävänä sitten mössönaamana niin typerässä tahdissa (uhreja riittää) että möllyäjällä tipahtaa pipukkakin ("Enpä enää tuota tarvitse.") housunlahkeesta kadulle. Juoneton jankkaus. Kyllästyttävä goreilu. Lapiosta syönti vessanpöntöllä ja lopun palava kirja kädessä vetivät muutaman millin viemäristä ylös. Tai toisinpäin.

Kahden, monen sodan, vuoden mies?

Vai useammankin vielä? Kovasti kiinnostaa syksyllä ilmestyvä Asko Sahlbergin kansalais-talvi ja jatko-jne(?)-kirja Marraskuun mies. Jonkinlainen lempeä mystisyys, mystinen lempeys kai kajastaa, kajastaa kai mukana.

So Sweet... So Perverse eli Kauhun hetket (Italia-69)

Itse Jean-Louis Trintignant, gialloissa harvinainen tuttu, vieras (no, on hän loistavassa kanaisen kierossa Death Laid an Egg`issä) murtautuu yläkerran pahoinpidellyn naisen (Carroll Baker) asuntoon auttaakseen uhria. Tästä alkaa aivan halvatun halvaannuttavan laahaava "giallo", jota ei ainakaan useinkin onnistunutuneesti outoa hurmuria esittänyt Trintignant paranna, sillä tässä tämä Trintignantin tabula rasa-kasvo laiskana laahustajana, ulkopuolisena unissakävelijänä joita on "pippuroitu" taiteellisella välinpitämättömyydellä, ilmeettömällä poissaolevuudella, ei tehoa, toimi, hän vetää sen niin vaakasuorasuu-"meiningillä". Se toimii oudoissa taiteluissa, ei tässä. Baker tekee mitä pystyy, mutta Erika Blanc kauniisti loistaa ja näyttelee hiuksista varpaisiin äijän vaimona. Samoin Helga Line sivuosabilettäjänä. Perustaaperrusta, josta on perverssiys kaukana.

Paranoia aka Quiet Place To Kill (Italia-70)

Tämä on Umberto Lenzin ja Carroll Bakerin varsinainen Paranoia. Ja on huono, laahaava, tylsä. Jälleen liikutaan rahapiireissä, niinkuin gialloissa usein ja nyt Carrollin hahmo näkee itsessään, miehessä (kauniskasvo Jean Sorel) houreista(?) menneisyyden murhaa, murhayritystä. Vai nykyistäkin? Baker taas paikallaan mutta Sorelin näyttelijätyö kauniskasvoisen ilmeetöntä, vahamaista. Purjevenegialloinnissa on otetta, mutta kokonaisuutena kalpea. Ampumarata jossa hienosto-viskinjuojien kesken lintuja "ammutaan" maaluukusta "kiekkoina" ammuttaviksi ampumaradan ja terassin yhdistelmässä on iljettävä ja typerä. Iljettävä ja typerä ilman viski-idiootteja ja terassiakin.

Orgasmo aka Paranoia (Italia-69)

"Are you afraid to be dirty?" "Dirty me! Dirty me!" Rikas näyttelijä, laulaja tms taiteilija, kroisosnainen kuitenkin (Carroll Baker) saapuu salamavaloissa Italialinnaan lepäämään. Ei mene monta viskilasia kun linnaan lyöttäytyy ensiksi "veli" (Lou Castel) ja sitten "sisko" (Colette Descombes), tyhmätukkainen ja tyhjä-tyhmäilmeinen piinaajapariskunta. Eikä mene kauaa kun rikasnainen jo suihkunaivat yms sekstailua. Mutta sitten alkaa se mainittu koko ajan ruuviaan tiukemmalle taidokkaasti ja tappavasti, vai tappavahkosti, tappavauhkosti vääntävä piinaus. Tämä Umberto Lenzin ohjaus on hänen verettömämpää, taidokkaampaa laitaa ja Baker on osassaan loistava. Erittäin onnistunut piinagiallo. No, lopun kuolosuma liian helppo ja tyypillinen ratkaisusuma. Mutta kuka "selviää" ja miten? Ilman lainausmerkkejäkin. "Anna rahasi jo valmiiksi rikkaalle, näin estät uusien rikkaiden synnyn."