Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
sunnuntai 17. huhtikuuta 2022
Orgasmo aka Paranoia (Italia-69)
"Are you afraid to be dirty?" "Dirty me! Dirty me!" Rikas näyttelijä, laulaja tms taiteilija, kroisosnainen kuitenkin (Carroll Baker) saapuu salamavaloissa Italialinnaan lepäämään. Ei mene monta viskilasia kun linnaan lyöttäytyy ensiksi "veli" (Lou Castel) ja sitten "sisko" (Colette Descombes), tyhmätukkainen ja tyhjä-tyhmäilmeinen piinaajapariskunta. Eikä mene kauaa kun rikasnainen jo suihkunaivat yms sekstailua. Mutta sitten alkaa se mainittu koko ajan ruuviaan tiukemmalle taidokkaasti ja tappavasti, vai tappavahkosti, tappavauhkosti vääntävä piinaus. Tämä Umberto Lenzin ohjaus on hänen verettömämpää, taidokkaampaa laitaa ja Baker on osassaan loistava. Erittäin onnistunut piinagiallo. No, lopun kuolosuma liian helppo ja tyypillinen ratkaisusuma. Mutta kuka "selviää" ja miten? Ilman lainausmerkkejäkin. "Anna rahasi jo valmiiksi rikkaalle, näin estät uusien rikkaiden synnyn."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti