So Sweet... So Perverse eli Kauhun hetket (Italia-69)

Itse Jean-Louis Trintignant, gialloissa harvinainen tuttu, vieras (no, on hän loistavassa kanaisen kierossa Death Laid an Egg`issä) murtautuu yläkerran pahoinpidellyn naisen (Carroll Baker) asuntoon auttaakseen uhria. Tästä alkaa aivan halvatun halvaannuttavan laahaava "giallo", jota ei ainakaan useinkin onnistunutuneesti outoa hurmuria esittänyt Trintignant paranna, sillä tässä tämä Trintignantin tabula rasa-kasvo laiskana laahustajana, ulkopuolisena unissakävelijänä joita on "pippuroitu" taiteellisella välinpitämättömyydellä, ilmeettömällä poissaolevuudella, ei tehoa, toimi, hän vetää sen niin vaakasuorasuu-"meiningillä". Se toimii oudoissa taiteluissa, ei tässä. Baker tekee mitä pystyy, mutta Erika Blanc kauniisti loistaa ja näyttelee hiuksista varpaisiin äijän vaimona. Samoin Helga Line sivuosabilettäjänä. Perustaaperrusta, josta on perverssiys kaukana.