Hyvää roskaa 2/Hyvää huonoa roskaa 1: Mind Ripper (USA-95) Piinaviikon aloituspamaus

Lance Henriksen ei ollut aivan niin laiskana kuin muistelin tässä älyttömyydessä jossa aavikolta löydettyä lähes kuollutta miestä aletaan virustamaan henkiin, mutta kun Lance kuulee, käsittää että supersolttua ollaankin tekemässä hän palaa perheensä luo, mutta joutuu palaamaan perheensä kanssa takaisin maan alle tutkimusputkistoihin kun selviää että solttu selviää ja vielä niin verisesti että putket saavat uuden värin kun gorekieli tunkeutuu silmiin ja suihin. - Typerää ja älykääpiömäistä paskaa ja roskaa, mutta juuri siksi sopivaa aivonnollausnoloutta alkuviikkoon, piina-viinaviikkoon... P.S. Hirviön, otuksen uni oli muuten aikamoinen nopea ideapläjäys kesken kaiken!

Hyvää roskaa? 2: Vacation of Terror (Meksiko-89) Kauhuelokuva nukkea tylsästi tuijottavasta tytöstä

Mustavalkofilmissä, mustavalkofilmialussa muinaisajan muinaisnoita poltetaan roviolla. Ennen sytytystä paikalle marssii joku kyläkenraali joku `tavallinen` nukke kädessään. Hän pistää sitä, ja noitakin saa piston. Sitten rovioidaan. Ja kerätään noidan kamat nukkeineen ja heitetään kaivoon.. Sitten siirrytään väreihin ja ns nykyaikaan, jossa meksiko-cowboy saa korvalappustereot ja alkaa danssaamaan ja rikas lapsiperheellä on ruokana keskellä pitkää pöytää lötköttävä lehmänpää!! Lapset eivät koske, maista.. Mutta sitten perhe siirtyy tietenkin nyrjäiseen, syrjäiseen sisältä ja ulkoa rojuiseen, romuiseen "kartanoon" ja siellä... tapahtuu tv-elokuvamaisia kauhutapauksia; Poika kiipeää, kiivetetään puun oksalle, kananmuna räjähtää ja tietenkin tyttö löytää nuken... Eli hyvin tv-kauhumaisia juttuja tosiaan, ja lisää tätä tavaraa: nukke/tyttö ovat offscreeninä ilmeisesti käyneet muiden nukkien, pehmolelujen kimppuun. Mutta itse elokuva näistä mainituista seikoista johtuen ei käy kauhulla(,) kauheasti katsojan kimppuun., kuin veitsi limppuun ja voihin, eikä kuljeta, kokoonnuta kauhukarkeloihin. Pehmeää ja pientä on, yksi, kaksi (siis kaksi veistä, toinen jalkaan, toinen käteen) veitsikaapin puukko-veitsi-ilmalennätys löytyy, mutta sehän on aika tavanomaista tavaraa.. Ja lopussa perinteisesti paukkuu ja räjähtää. Outo asia on se, että kaikki, tai edes kukaan ei lähde ex-kartanosta, kurjasta murjusta pois vaikka mikään, kukaan ei sitä estä, pihallakin pyöritään, eikä muinaiskartano tee perinteistä "Kaikki tyypit sisällä ja kaikki ovet ja ikkunat säppiin."-pako-karkukatkaisua-ratkaisua. Mutta ei tämä avan toivoton ole, tässä on tasaista (nutta myös samalla tasapaksua) tunnelmaa. Toisteisen tunnelman, tunnelman toisteisuuden voi myös kokea, nähdä, tuntea tasapaksuutena. Tätä voisi vähän vanuttaen ja venyttäen kutsua jopa lasten kauhuelokuvaksi, johtuen lähinnä tytön kokoaikaisesta hämillisestä katseesta. Verrattuna räikeästi meikattuun ja silmiään liikuttelevan nukkeen tyttöön ei ole siirtynyt pahuuden pisaraakaan. Hän vain tylsästi tuijottaa sitä. Voi olla tietoinen ratkaisu, mutta voi johtua myös aloittelijan amatöörimäisyydestä ja siitä ymmärrettävästi johtuvasta näyttelijätyön laihuudesta, ohuudesta. Ai niin, oli elokuvassa kaksi hienoa, käsittämätöntakin kohtausta: Tyypin ilmalennätys peiliin, takkaan jonka jälkeen hän katoaa savupilveen ja jääkaappi joka on täynnä hiiriä, rottia, hämähäkkejä, käärmeitä ruokien, mutta ei toistensa kimpussa. Sama eläinpopulaatio mellastaa myös makuuhuoneessa. Leikkiautokauhukohtaus jäi leikin asteelle, ehkä koko elokuvakin.

Hyvää roskaa? 1: Justice Ninja Style (USA-86)

"Pystyykö Ninja todella katoamaan, kiipeämään kallioita, tuhoamaan samanaikaisesti lukemattomia vihollisia, lentämään ilmassa ja muuntamaan olemustaan kuin kameolontti? Me emme ehkä koskaan saa tietää, koska "Ninja Taistelija"ismi on sammunut. TÄHÄN MENNESSÄ!" Tämä loistava, usein mieltäpolttava kysymys-vastusanalyysi Ninja`ismista aloittaa elokuvan, ja tähän komeaasti rullaavaan Star Trek-tyyliseen alkutekstijaksoon on ilmeisesti sijoitettu koko leffan rahat ja tietotaidot, sillä tämän jälkeen avautuu puolitoista tuntia varsinkin "äänityksen" juhlaa; Ulkona puhutusta ei saa välillä mitään selvää ja sisällä liiankin hyvin. Ulkona tuulee ja liikenne pauhaa, sisällä ollaan laatikon sisällä. Tai sitten "äänitys" on tehty "studiossa" kohtauksen päälle, esim kun kuvataan ulkoapäin autoa jonka sisällä kaksi naista puhuu. Ja nämä kun yhdistyy välillä huonosti tai liiasti valaistuihin kohtauksiin, niin korviin ja silmiin sattuu, korvia ja silmiä särkee. No, entäs juoni ja matsaukset. Karmeaa kökköilyä tietenkin. Näin roskafanina näistä jonain päivänä tykkää, jonain toisena ei. Nyt oli se "jonain toisena" päivä. Alun asetelma "Kaupunki täynnä ALKEELLISESTI, AVUTTOMASTI näytteleviä mulkkupoliiseja, murhaan asti meneviä" on ainutlaatuista alkeellisuutta, avuttomuutta jopa tämmöisen halvista halvimman ´genren sisällä, mutta sen jälkeen kuitenkin, kun Ninja Kostaja alkaa kohteluaan kostamaan kytille (hän lenkkeilee murhapaikan ohi ja murhaajapoliisi pidättää hänet teon tehneenä), niin elokuvasta muodostuu nopeasti ja pitkään liian perinteisen ja tylsän alkeellinen ja avuton `perinteinen` matsaus -ja toimintahalpisninjailu pikkukaupungissa. Ainoa jännityksen kohde on siinä että kuinka nopeasti, milloin ja miten murhapaskapoliisi saa Ninjailua nenäänsä, no, on siinä sentään jotain juonentynkää ja jännitystä. Elokuvalla myös geneerisistä geneerisin, käytetyin. lainatuin ja toisteisin Ninjanimi Ninja The Ultimate Warrior. P.S. Vielä semmonen huomio, "tuomio" , että varsinkin sisä"kuvauksissa" huoneet ja/tai kamera, tai molemmat näyttää, näyttävät olevan koko ajan vinossa. P.S. 2 Vielä toinen huomio, `tuomio`: Koko elokuva on täysin veretön, lukuun ottamatta jymäisän, jytäisän lopputaistelun loppukilahdustavilahdusta. Muuten elokuvan matsaukset ovat harvassa ja lyhyitä.

Get Christie Love! 17: Murder on The High C (USA-75)

Pikkumies, pommimies (joka näytetään katsojille heti) piinaa kaupunkia. Tämä Christie Love-osa alkaa amerikkalaisen jalkapallon potkaistavaan palloon piiloitetusta pommista (mies katsomossa), sitten mies menee ensiksi elokuvateatteriin pommia asentamaan, sitten lelumessulle, sotaleluosastolle, sitten kukkapommi lopuksi viulunäänipommi (Viittaus osan nimeen)... Mies jättää tietenkin myös nauhoja ajatuksistaan, "Jotka eivät ole välttämättä Shakespearea, mutta niissä on kuoleman riimi ja rytmi", sanoo tv-toimittaja. Mies itse kysyy lelumessuilla: "Missä ovat tämän lelusotatantereen leluruumiit?" Piinaavan jännityksen jakso.

Get Christie Love! 16: From Paris With Love (USA-75)

"It must have been something mighty important down here." "Yeah, there was! The casket!!" No nyt Christie Love-jakso alkaa kuin kauhuelokuva, arkunryöstöllä hautausmaalla!! Sitten: Selviää että vuoden aikana kuusi kalifornialaista on kuollut saman firman Euroopan matkoilla sydänkohtaukseen. Mikä firma, mikä meno, mikä meininki???... No, Christie perinteisesti selvittää hommat tutuksi tulleessa kolmessa vartissa. (Varmasti tiesi jo alussa, mutta ei kehdannut kertoa katsojille, kollegoille, jätti vähän jännitystä ja pohdintaa kummallekin taholle.) Mutta ei siinä mitään, ihan roimiva, toimiva jakso. Kekseliään `sekava`. Frank Gorshin firman pomona. Ai niin, entä se Pariisi? Ja Rooma! Tässäkin ollaan paljon kulkuneuvoissa, ja Roomaa esitellään yllättävän paljon turistibussin ikkunoista oppaan opastuksella. Mutta ilman pastaa ja pizzaa. No, Vihdoinkin, Entäs se Pariisi? Kroisantteja kuonoon ja kurkkuun, viiniä nieluun??.. Vai vietiinkö kamat ja kamerat kaniin jo ennen lentoa, matkaa? Ei, tässä busseillaan ympäri Eurooppaa ja Pariisissakin palloillaan. Budjetti paisunut?

Hyvää roskaa 1: Nightmare at Noon eli Keskipäivän painajainen (USA-88) "Whole town goes psycho." Psyko potenssiin?... - Myrkkyvetinen-verinen ego->ecopainajainen

"Must be some kind of weird experiment." Paikallis-pikkukyläpunaniska sädepyssysoltuille: "Howdy, fellas! Them`s pretty lights, what`cha doing, making a movie?" Pikkukylän väestä tulee veden-verenhimoisia (siis vedestä verenhimoisia), viher, vihreäverisiä möyhääjiä, röyhääjiä, mutta ei hätää(?), heti elokuvan alussa esitetään APE´n eli Agency For The Protection Of The Environment upea autonovilogo. No kyllä hätä on ja viitataankohan lyhenteellä mölliäisten, rölliäisten apinamaisuuteen, en tiedä, mutta tämä Nico Mastorakisin "Myrkytämme väen vedellä ja suljemme kylän elektronisesti muulta maalta ja maailmalta"-leffaidea on mainiota mäiskettä, räiskettä ja siinä on mukana myös ajatuksenläiskettä. Nerokkaille leveleille elokuva etenee lopussa, jossa Sheriffi ja muut ottavat vastaan myrkyttäjäsulkijat vanhalla, vuosia sitten suljetulla drive-in-teatterilla, jossa on näköjään silloin esitetty High Noon (eli elokuvan nimikin kunnianosoitus sinnepäin), elikkä se Sheriffi! Kovaa kaartia ja kööriä: Wings Hauser, Bo Hopkins, George Kennedy sheriffinä, Kimberley Beck, Brion James myrkyttäjäpahiksena... "One of the assholes got away." "They always do, son."

Flaming Eears (Itävalta-92) Kuvallisuus, kokeellisuus jää kameranputkeen...

"Revolution of love is bloody." Kokeellinen lesbiaaninen elokuva. Jos elokuvan nimi viittaa siihen että materiaalia katsotaan korvat punaisina, se ei osu paikkaansa, mutta muuten se vähän toimii. Mukana pöydän panemista, katepillari-kuorma-auto-rekka-traktoripappia-poliisia(?)-arkeologia(?)-arkkitehtia?), doomdiscotanssia pelastusliivit päällä. Musta teippi-musta tussi-kulmakarvat, valkoiseen kääritty (paitsi ikkunat) auto ja varsinkin tämä!: Irtonainen, yksinäinen kämmen painaa hälytysnappia! En ole koskaan pitänyt Liquid Sky`stä, tämä yrittää ylittää sen, ja ylittääkin. Lelu ja pienoismallimaailma sopii hyvin scifiin ja myöskin sen maailman yhdistäminen realistiseen kuvastoon, tässä varsinkin satamien nosturimetsiin. Mutta itse elokuva valitettavasti junnaa pahastikin, varsinkin jälkimmäisellä puoliskollaan, vaikka aihe, maailma olisi antanut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen kokeelliseen, kuvalliseen levittelyyn, revittelyyn..