Spy in Your Eye aka Bang You`re Dead aka Cult of Violence aka Epitaph for a Spy eli Operaatio Silmä (Italia-65)

Jenkkivakoojan (Dana Andrews) silmään asennetaan kamera. Tämä on kuitenkin elokuvassa sivuseikkana, kuten myös koko muu juoni. Juonta eivät paranna sinänsä sopivin väliajoin `asennetut`älyttömyydet; `Kyttyräselkä aseena! (`Kyttyräselkä`-pukumiehen sähköistettyyn `kyttyräään` on asennettu ulos ponnahtava veitsi.)/ Puukottava Napoleon-nukke./ Tyypit kidnapataan kahteen isoon hammastahnamainostuubiin. Keskiverto. `Pitkä`. Pier Angeli, Brett Halsey, Gastone Moschin, Luciano Pigozzi

Night People - Yöihmisiä (USA-54)

Nuori amerikkalaissotilas kaapataan riiuureissun jälkeen Berliinissä Neuvostoliiton puolelle. Raivokas isä (Broederick Crawford) saapuu mestoille tilannetta selvittämään ja jämäkkä yliupseeri (Gregory Peck) yrittää suitsia ukkoa, mutta haluaa saada soltun takaisin kotiin samallalailla, yhtäkaikki ja varmasti. Kokonaan keskusteluille omistettu, pyhitetty elokuva on kuin osallistuisi puolentoistatunnin etäkokokoukseen ilman äänivaltaa. Ammattinäyttelijät (tosin aliupseeria esittävä Buddy Ebsen näyttää kuin kävelykin tuottaisi vaikeuksia) tekevät annetuissa raameissa, rooleissa parhaansa, ehkä enemmänkin, mutta olis tähän nyt voinut edes hieman toimintaa tihkuttaa.

Code Name Jaguar - Erikoitehtävä Espanjassa (Ranska-Länsi-Saksa-Espanja-65)

Toimiva Länsi-Neuvostoliitto-vakoiluelokuva, jossa toimintaa, karttahuonekeskusteluja, salavalokuvaa sukellusveneestä, mutta enimmäkseen Espanjaa, onneksi. Mittelö ja mättö Espanjan maa- ja meriperällä. Pääspytä esittävä Ray Danton oikein smooth kaveri (mm tyyliin `tupakka suussa ilman paitaa ohjuksen päällä miinaa, pommia purkamassa, kuin "kirurgi" konsanaan`), naiset hemaisewvia ja juoni vaihteleva. Erittäin jämäkkä kohtaus on useiden kauhakuormaajien aiheuttama autoahdistus kanjonikurimuksessa. Se viittaa jo tulevien vuosien tanakampiin toinintaelokuviin. Hauskan käsittämättömiä ja "pahasti" pökkelöpuolelle meneviä ovat monet kohtaukset jossa Dantonin sormukseen soitetaan vähän väliä ja vaikka yleisömassaa on vierellä paljon tai vähän, niin molemmat osapuolet huutavat erittäin näyttävästi hurmiossa salaisuuksiaan sormukseen! Kyllä kaikuu!! Silti tämä on kaukana komediasta, lähellä smoothia spy-leffaa. Pitkästä aikaa jämäkkä, kunnon, kunnolla toimiva, joka kantilta, osa-alueelta toimiva eurospyleffa, ja vielä genren alkuajoilta. Mainiota. "That`s the way the ball bounches." Ja kuin suoraan jenkkien kasari-kylmäsotaleffoista on lause: "Personallly I like mine well done."

Secret Agent Fireball - Operaatio Beirut (Italia-Ranska-65)

Luciano Martinon ohjaama ja Richard Harrisonin pääosittama eurispyelokuva on jatkuvan, tanakan tylsä. Piristys-väristyskohtia ei ole. Nämäkään eivät sitä ole: Yleensä näissä ammutaan myrkkyampulleja tupakalla tai sikarilla sylkien, tässä vanha eurokauhusivunäyttelijälegenda Luciano Pigozzi puhaltaa piippuun, ravintolan lavalla trikoonaiset painivat smoothjazzin tahtiin, en jaksa enää luetella, eikä mitään lueteltavaa enää olekaan. P.S. Beirut muuten on yllättävän usean eurossyjäilyn pääpaikka.

Mission Stardust (Italia-67)

Ilmeisesti ainoa Perry Rhodan-elokuva? Avaruuskapteeni Rhodan miehistöineen saapuu Kuuhun. Sinne on haaksirikkoutunut kansaa kaukaa kaukaa Arkonilta. Aluksi keskustelu on nokittelevan nokkelaa: Tyyliin: `Miten osaatte kielemme?` `Meillä on ollut monta kuukautta aikaa opetella.` `Ette kuitenkaan ole osanneet korjata alustanne?` Mutta arkonilaisten aluksen pomopappa (John Karlsen) on vakavasti sairas, eikä maalaisten aluksen lääkäri pysty sitä hoitamaan, vaan on lähdettävä Maahan takaisin apua hakemaan...
Tämä hyväntoivonteko kuitenkin suistaa itse elokuvan tanakkaan tylsyyteen; Maassa on vakoilua ja vallananastusta ja elokuva jää junnaamaan eurospysuohon Maassa ollessaan. Avaruus on alusta alkaen toista `maata`, heh; Avaruusanimointi on kivaa, jopa mainiota ja juoni rullaa siellä kuin ilmattomassa tilassa. Mutta elokuvan alkutekstien James Bond-eurospy-psykedelia-scifi-laavalamppuleijunta on ehkä halvinta mitä olen nähnyt. Mutta avaruuskohtaukset (onneksi niitä on suht paljon, ja elokuva alkaakin semmoisella, sekin suht pitkään), Karlsenilla on vanhan genrekasvon karismaa, Avaruusnaisella (ruotsalainen Essy Person) suoravalkotukkaista scifineidon hemaisevuutta ja tekohampaiset ja silmäiset (silmistään mm panssarivaunun näkymättömyyssäteellään poistavan) robotit ju(h)listavat järjettömyyttä. Rhodan (Lang Jeffries) näyttelee primitiivisen pökkelösti. Tosin hänet on käsikirjoitettukin sellaiseksi. Luonnerooli?

Aluksi näyttäisi että maanpäällistouhu (vie elokuvasta elefantin-mammutin-sinivalaanosan) toimisi; Avaruusalusta vastaan yritetään hyökätä porttiteorian mukaisesti; pistoolilla-konepistoolilla kautta kiväärillä, helikopterilla(!), lentokoneillakin ja panssarivaunuilla, mutta ne vain vilahtavat. Ja kaikki luodit kilpistyvät energia/voimakenttään. Hauskimmat, kekseliäimmät kohtaukset ovat gravitaatiolootalla tehdyt kökkökuvaukselliset sotilasjeepin (täynnä sotilaita) ja yksittäisen pistoolisotilaan ilmassa lennättämiset. Vaappuvaa vapinaa. Mutta yleisesti ottaen maanpäälliskohtaukset ovat tyhmää eurosota-spy-sotkua. Ja monesti, pitkään aikaan, eivät edes sitä.

The Bloodstained Lawn (Italia-73) Outoilua tylsyyden vuoksi..

..Ja tämä onkin aikamoinen tylsyysvuoksi.. Italialais`satiiri` edellisesäkin elokuvassa esitetystä juonesta; `Joukko eksentrikkoja (lue: rikkaita tyhjäntoimittajia, paitsi protagonistit, vaeltava hippipari, sen ajan genre-elokuvan eräs perusyksikkö, siis kaksikko..) `sulkeutuu` huvilaan. (Alastomuutta kylläkin edellistä enemmän, hyviä tissejä, latteaa ja pyöreää pyllyä, kauhua vähemmän. 1]) No, on tässä kyllä niitä eksentrikkojakin. Ainakin umpiseko `keksijä`-päähemmo päähemmo, jonka hehtaari-parimetrirusetti vaihtaa väriä kohtauksesta toiseen (kerran rusetti suoristetaan kravaatiksi, ja taas takaisin..), partajuoppo juo jatkuvasti viiniä, kaataa sitä pullosta silmäänsäkin! (Kumma ettei korvaan.) Ja naisen kauhutuskanhuuto kaikuu kartanossa aina silloin tällöin, mutta kukaan ei huomaa, noteeraa, välitä... Ja on paikkakin eksentrinen; Suihkusta tulee valkoviiniä viitisen sekuntia!! Olis nyt ollut sen iänikuisen `verta hanasta ja/tai suihkusta` tilalla tullut punaviiniä tisseille, pyllyille.. Mutta tässä tämän elokuvan pimeät valopilkut olivatkin. Muuten se on tylsää taapertamista, sekä `genren` peruselementissä "kauhussa" (sitä ei ole 1}) että psykedeliassa (sitä sentään on). Ja onhan siellä johtosilmäinen ja suinen (verenimijä)robottikin (!!!), mutta sekään ei KUMMA KYLLÄ piristä piiruakaan. Paitsi viimeinen robotin rouhaisu kyllä muuttaa elokuvaa ja sen suuntaa (scifivereilyyn!), mutta liian myöhään, sillä kokonaisuutena:

Lällää lölläilyä Löysää lölläilyä, lälläilyä. Mutta heikompikin, huonompikin vanha  italo-outoilu aina (k)antaa voimia. Sillä yli yön mietittyäni, elokuvan loppu on sen verran tehokas ja yllättävä, että se perustelee, selittää vähän alkuelokuvan taaperruksia.
Ja nyt "muutaman" yön (vuoden) "mietittyäni": Onhan tämä kuitenkin silti, silti kuitenkin luetelluista huolimatta tosi tapahtumaköyhä ja tylsä elokuva. 1] Lukuunottamatta jäistä, kylmäävää loppua. 1] Ja tietenkin lukuunottamatta tuota robottia. 1]
1] paitsi jos ei kuolonkylmiä kasoja lasketa, mutta oavatko nekin(!) houretta, jäistä hurmetta, psykedeliaa?...

The Police Are Blundering in The Dark (Italia-75)

Ihanaa, pitkästä aikaa kunnon weirdogiallo!

Saksimurhaaja surmaa, tissejä, törttöilyä. Elokuva tapahtuu giallokartanossa, jonka eksentrisin epeli on pyörätuolissa istuva taiteilija-tiedemies, joka on keksinyt systeemin, kameran (Buddhanpääkamera) joka näyttää, printtaa ihmisten (esim valokuvamallien) ajatukset!! Paikalla pyörii tietenkin butleria, lääkäriä ja muuta populaa. Ja erotomaaninainen ja kasvihuoneen salaattiseko! Ja-mutta onko joku heistä etsivä? Elokuvannimenmukaiset poliisit ilmestyvät vasta lopussa! (Olivat varmastikin myöskin elokuvannimenmukaisesti kompuroineet totaalisessa pimeydessä.) Tietoista vai tahatonta? Tiedä häntä, ja oikeastaan aivan sama, sillä kyseessä on melkoisen onnistunut weirdoilu jota verottaa vain pitkä ja paska ateriontikohtaus, ja sen jälkkärikeskustelut, tosin siinäkin hönö/ pöljä/tuuba/törttödialogi pitää pään tunkion yläpuolella.

Roskafanina pidin myös elokuvan `giallovastaisesta`  kuvan ja interiöörien tunkkaisuudesta, tosin giallot olivat kääntymässä tähän suuntaan; Goreisempaa, tunkkaisempaa halpaa sotkua, suttua. Tämä ei (vielä) ole kovin goreinen. Välimuoto, välivaiheen elokuva?