sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Mission Stardust (Italia-67)

Ilmeisesti ainoa Perry Rhodan-elokuva? Avaruuskapteeni Rhodan miehistöineen saapuu Kuuhun. Sinne on haaksirikkoutunut kansaa kaukaa kaukaa Arkonilta. Aluksi keskustelu on nokittelevan nokkelaa: Tyyliin: `Miten osaatte kielemme?` `Meillä on ollut monta kuukautta aikaa opetella.` `Ette kuitenkaan ole osanneet korjata alustanne?` Mutta arkonilaisten aluksen pomopappa (John Karlsen) on vakavasti sairas, eikä maalaisten aluksen lääkäri pysty sitä hoitamaan, vaan on lähdettävä Maahan takaisin apua hakemaan...
Tämä hyväntoivonteko kuitenkin suistaa itse elokuvan tanakkaan tylsyyteen; Maassa on vakoilua ja vallananastusta ja elokuva jää junnaamaan eurospysuohon Maassa ollessaan. Avaruus on alusta alkaen toista `maata`, heh; Avaruusanimointi on kivaa, jopa mainiota ja juoni rullaa siellä kuin ilmattomassa tilassa. Mutta elokuvan alkutekstien James Bond-eurospy-psykedelia-scifi-laavalamppuleijunta on ehkä halvinta mitä olen nähnyt. Mutta avaruuskohtaukset (onneksi niitä on suht paljon, ja elokuva alkaakin semmoisella, sekin suht pitkään), Karlsenilla on vanhan genrekasvon karismaa, Avaruusnaisella (ruotsalainen Essy Person) suoravalkotukkaista scifineidon hemaisevuutta ja tekohampaiset ja silmäiset (silmistään mm panssarivaunun näkymättömyyssäteellään poistavan) robotit ju(h)listavat järjettömyyttä. Rhodan (Lang Jeffries) näyttelee primitiivisen pökkelösti. Tosin hänet on käsikirjoitettukin sellaiseksi. Luonnerooli?

Aluksi näyttäisi että maanpäällistouhu (vie elokuvasta elefantin-mammutin-sinivalaanosan) toimisi; Avaruusalusta vastaan yritetään hyökätä porttiteorian mukaisesti; pistoolilla-konepistoolilla kautta kiväärillä, helikopterilla(!), lentokoneillakin ja panssarivaunuilla, mutta ne vain vilahtavat. Ja kaikki luodit kilpistyvät energia/voimakenttään. Hauskimmat, kekseliäimmät kohtaukset ovat gravitaatiolootalla tehdyt kökkökuvaukselliset sotilasjeepin (täynnä sotilaita) ja yksittäisen pistoolisotilaan ilmassa lennättämiset. Vaappuvaa vapinaa. Mutta yleisesti ottaen maanpäälliskohtaukset ovat tyhmää eurosota-spy-sotkua. Ja monesti, pitkään aikaan, eivät edes sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti