Italialaissatiiri edellisesäkin elokuvassa esitetystä juonesta; `Joukko eksentrikkoja (lue: rikkaita tyhjäntoimittajia) `sulkeutuu` huvilaan`. (Alastomuutta kylläkin edellistä enemmän, kauhua vähemmän.) No, on tässä kyllä niitä eksentrikkojakin. Ainakin päähemmo, jonka parimetrirusetti vaihtaa väriä kohtauksesta toiseen (kerran kravattiinkin) ja on paikkakin eksentrinen; Suihkusta tulee valkoviiniä!! Mutta tässä tämän elokuvan pimeät valopilkut olivatkin. Muuten se on tylsää taapertamista, sekä `genren` peruselementissä "kauhussa" (sitä ei ole1}) että psykedeliassa (sitä sentään on). Ja onhan siellä johtosilmäinen ja suinen robottikin (!!!), mutta sekään ei KUMMA KYLLÄ piristä piiruakaan. Paitsi viimeinen robotin rouhaisu kyllä muuttaa elokuvaa ja sen suuntaa (scifivereilyyn!), mutta liian myöhään, sillä kokonaisuutena:
Lällää lölläilyä Löysää lölläilyä, lälläilyä. Mutta heikompikin, huonompikin vanha italooutoilu aina (k)antaa voimia. Sillä yli yön mietittyäni, elokuvan loppu on sen verran tehokas ja yllättävä, että se perustelee, selittää vähän alkuelokuvan taaperruksia.
1} paitsi jos ei kuolonkylmiä kasoja lasketa, mutta oavatko nekin(!) houretta, psykedeliaa?...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti